Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Pian tuon ihmeidentekijän piiritti joukko kiihkoisia naisia ja miehiä, jotka hänen nimessään tekivät kaikenlaista vallattomuutta. Alkoi epäpuhdas kilpailu. Teeskentelijät ja huijarit, vanhat ja nuoret, rupesivat suuremmalla tai vähemmällä onnella staretsin tuottavaan toimeen.
Niinpä vasta vuonna neljäsataa yhdeksänkymmentä kuusi saatiin töin tuskin poistetuksi aito pakanalliset luperkaliat, joihin liittyi raakoja taikauskoisia menoja ja kaikenlaista vallattomuutta. Paljon kauemmin olivat tietysti käytännössä viattomammat juhlat, kuten florialiat ja paliliat.
Sotakurikin, jota kaivattu ruhtinas Galitzin oli ankarasti pitänyt niin pitkälle kuin hänen kätensä ulottui, oli viimeisinä vuosina, uuden kenraalikuvernöörin, kansanryöväri Douglasin aikana paljon höltynyt, niin että sotaväki oli tottunut harjoittamaan valloitetussa maassa kaikenlaista vallattomuutta.
Kaikkea vallattomuutta ja lyypää harjoittaessani olin välillä hirveästi jumalinen, itkin ja valitin omaa pahuuttani haikeasti. Mutta kuitenkin aina vilkas ja riihoton luontoni otti voiton. Syksyllä muutin Kesälahdelle Kesusvaaran taloon. Isäntä, Paavo Malinen, oli ankara ja vakavan näköinen mies, oikea sen ajan körttiläinen.
Sitten piippu sammalilla täytettiin ja haikuja vedeltiin. Minä kumminkaan en viitsinyt mokomassa sammalen polttamisessa oppineeksi harjotella, sillä sauhuissa oli hyvin ilkeä maku ja toiseksi pelkäsin äitiäni, että jos hän sen tietää saa, että minä tupakoitsen, niin arvaten minun hukka perisi. Muutoin ei erittäin suurta vallattomuutta harjotettu, kumminkaan siinä joukossa, jossa minä olin.
Ei, ei, se olisi vallattomuutta, jota en milloinkaan suvaita voi, kreivi vastasi kieltävästi. Se olisi Jumalan kiusaamista! Tänään, Feliks, makaat levollisesti sohvalla!
Lääräili vesikorvossa parastaikaa, oli kantanut sinne uunista poroja ja kastellut ja liannut sekä vaatteensa että kätensä ja silmänsä sen siivoisiksi, että oikein hirvitti katsoa. Jouduin epätoivoon ja harmistuin samalla. Olihan Antti jo iso poika, neljä vuotta täyttänyt, ei tuo ollut muuta kuin ilkeyttä ja vallattomuutta häneltä.
»En sinun vuoksesi, siitä voit olla varma.» Esteri oli hetken aikaa ääneti, ennen kuin kysyi: »Itkittekö Margarethan ja Paulin vallattomuutta?» »En. Minä olen heihin aivan tyytyväinen. »Mitä te itkitte?» »Elä kysele.» Esteri oli ääneti. Mutta opettajattaresta tuntui, ettei hän herkeä vieläkään utelemasta, ja hän meni seisomaan ikkunaan katsellen ulos.
Siksi kehittyikin vanhin poika soturiksi, osasi otella sekä petojen että ihmisten kanssa, vieläpä pitää nuorempiakin veljiänsä kurissa. Siitä isä hänelle antoi oman tuvan ja erikoisluvan. Kuitenkin sotainen elämä kasvatti talossa vallattomuutta ja villiä tapoja.
Sieltä kaukaa hän kärkkyy joka ikistä vallattomuutta, mikä jo on ohitse, joka ikistä rauhattomuutta, mikä jo on hiljennettynä, ja kuningas saapi niin silmät täyteen vehkeitä, kapinaa ja raivoutta, että hänen mieleensä heijastaa ikään kuin täällä ihan söisivät toisiaan, vaikka törkeän kansan satunnainen lentovimmastus on jo ammoin aikaa unhottunut asia meillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät