United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tohtoria ei Helenan vartija, koska sairas oli sen nimenomaan kieltänyt, ollut hakenut, vaan hän koetti kaikenlaisilla lämmityskeinoilla saada kipeän tuskat lievitetyiksi, joka keino valitettavasti ei tuottanut apua. Oli pyhäaamu. Vaimonpuoli, jonka luona Helena sairasti, oli hetkeksi mennyt kaupungille. Helena lepäsi kyljellään, tuijottaen seinään, jota aurinko valasi.
"Oi, missähän viipyy tuo vaimonpuoli?" valitti Helena itsekseen. Tauti toimitti tuhotyötään sairaassa. Hän oli tukehtumaisillaan. Hän makasi silmät puoleksi ummessa ja katseli ovea, jota nyt päiväpaiste valasi. Kuinka? Oliko se näky, jonka Helena nyt näki, todellinen tai oliko se kuumeen matkaansaama mielikuvitus vaan?
Hän kopautti muutamalle ovelle. "Kuka p le siellä kolisee?" ärjäsi muuan karkea bassoääni. "Suokaa leposijaa kipeälle", virkkoi Helena, joka tuskin jaksoi puhua. "Tämä ei ole mikään lasareti!" karjasi nyt hieno naisääni edempänä. Helena hoiperteli kadulle. Päivä jo koitti. Muuan vaimonpuoli kulki kadulla ja näki Helenan. "Te olette kipeä", hän virkkoi. "Olette kai kaupunkilainen?"
"Minä", vastasi mies suurella teeskennetyllä juhlallisuudella ja arvolla, "olen kahdestoista Imami minä olen Mahomet Mohadi, oikeauskoisten johdattaja ja edelläkäviä. Minua ja seuruettani varten seisoo satamäärä hevosia satuloittuna pyhässä kaupungissa, ja sama määrä pelastuksen kaupungissa. Minä olen se jonka tulee todistaa, ja tämä vaimonpuoli on yksi sulottareistani".
Ulkopuolella sitä laajaa telttaa, johon neuvosto kokoontui, seisoi ristin suuri lippu, sekä toinen, johon oli kuvattu polvillensa langennut vaimonpuoli hajotetuilla hivuksilla ja revityillä vaatteilla, jonka piti esittää Jerusalemin hyljättyä ja murehtivaa kirkkoa; lippuun oli kirjotettu: Afflictæ sponsæ ne obliviscaris!
Kun hän oli vähän huuliaan kastellut, vaipui hän aivan voimatonna vuoteelle ja ummisti silmänsä. Näin hän makasi hetken aikaa. "Eikö täällä ole käynyt ketään tohtoria?" kysyi Esa hiljaa vaimonpuolelta. "Hän kielsi ketään noutamasta", virkkoi vaimonpuoli. "Hän sanoi tahtovansa kuolla". Samassa Helena avasi silmänsä.
Minä muistan erään nuoren miehen luultavasti joku kattilanpaikkuri, laukusta ja hiilipannusta päättäen jolla oli vaimonpuoli muassaan ja joka katseli ja tarkasteli minua ja sitten ärjäsi minua tulemaan takaisin niin kauhealla äänellä, että pysähdyin ja katsoin taakseni. "Tule tänne, kun sinua kutsutaan", lausui kattilanpaikkuri, "taikka viillän vatsasi halki". Minä katsoin parhaaksi palata.
Iloisimpien rinnalla heilui siellä Aliinakin, vaikka hän opettajien varoituksia seuraten kulki tavallisesti hyvin vakavana. Joku vaimonpuoli tuli hitaasti vastasta päin, mutta sen he jo ulompaa näkivät niin vähäarvoiseksi, ettei kannattanut iloista kulkua muuttaa vakavammaksi. Elä nyt ole niin hyvilläsi, ettet malta äitiäsikään tervehtiä, huusi Markkalan Ristjaan jäleltäpäin tyttöjen joukkoon.