Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä toivon ja tavoitan, Heimoton, koditon koito? Olen kuin kirottu kirves, Jok' ei hyötyä hyväile, Vaan vahingon, raiskan vuoksi Puusta puuhun käy salolla, Suuret, pienet surmaellen, Kaataen kuningashongat, Ei omaksi onneksensa Eikä kansalle kodiksi. Koti! Surmattu sukuni! Veitseni! Kirottu kakku! Kullervo! Sinulle neuvon Kotisi sukusi löydät!
Ei, mutta pankaa lisäksi kaksi pulloa samppanjaa, jäännös olkoon ruokaliinoista. Isäntä ei jäänyt niin suurelle voitolle kun hän ensin oli luullut; mutta hän korvasi vahingon pistämällä samppanjan sijaan noille neljälle ruokavieraalle kaksi pulloa anjou-viiniä.
Luulen hänen vahingon kautta sinne joutuneen, mutta kuitenkin tiedän ja tunnustan, että se tapahtui minun tähteni; minä uskon sen, että jos en olisi häntä pakottanut väkisin naimisiin ja sitä vastustettuaan häntä uhkaillut, niin hän vielä olisi tässä meidän molempain ilonamme. Sen tähden tunnustan suoraan, että olen hänen murhaajansa, Jumala sen minulle anteeksi antakoon!"
Emäntä se vain joskus sätkäytteli joitakin sukkeluuksia »vahingon sattumisesta», kun näet, vaikka suotta, pelkäsi, että isäntä ja muut talon miehiset miehet liikanaisella mielihyvällä katselivat Marketan hienohipiäisiä kasvoja ja tummahtavia silmiä.
Nyt olisi pitänyt vahingon palkkioksi ryhtyä sitä kovemmin työtä teettämään, vaan ei satanut lunta ... eihän satanut, kylmi vaan niin, että maantiellä ajavain kärrit jyrisivät kuin olisivat kalliota kulkeneet. Jyrinä kuului aina Majalaan asti, vaikka matkaa oli maantieltä virstan paikoille.
Sitten hän kerran lastenkamarissa yksin ollessaan teki mielestään kauhean vahingon, ja kun ei ollut ketään, joka olisi aikonut mennä forstmestarille sanomaan, niin itse lähti: »Forstmestari! Nyt teki Esteri viimeisen kumman!» »Minkä Esteri nyt teki?» Alta kulmainsa katsoi ja jylhällä äänellä vastasi kuin olisi murhan tehnyt: »Särki potin!» »Voi sinua forstmestarin pikku tyhmä tyttö raukka!»
Virtahepo nosti kohta sen jälkeen päänsä vedenpinnasta ikäänkuin katsoaksensa oliko se tehnyt suurenkin vahingon. Muuta vahinkoa ei tullut kuin että miehet tavaroineen kastuivat.
Raastuvassa tuomari luki pitkän päätöksensä, jolla Antti Ihalainen ja Jussi Vatanen, molemmat Liperintaipaleelta, tuomittiin juopumisesta, rähinästä, hurjasta ajosta, katutappelusta, poliisin vastustamisesta, akkunan särkemisestä ja torikauppias Kankkusen kojun kumoon ajamisesta vetämään sakkoa niin ja niin paljon, korvaamaan vahingon sillä ja sillä summalla, sekä maksamaan kuluja ja kipurahoja sen ja sen verran.
Mutta Jaana purskahti ovensuuhun itkemään. Mitä rouva sanoisi? Ja millä hän nyt maksaisi vahingon? Kuinka hän olikaan näin taitamattomasti käyttäytynyt? Varmaan hän nyt joutuisi pois paikastaan. Herrat tulivat häntä lohduttelemaan. Topakka tyttö, ne sanoivat. Kyllä me vahingon maksamme. Kivi putosi Jaanan sydämeltä. Se nuori herra kiipesi ylös pöydän takaa ja oli hyvin vihainen.
Tappamalla ystäväni Mohamedin veljesi Abdallah on tehnyt minulle viidentuhannen duron vahingon; maksa minulle se summa, niin päästän sinut Abdallahista. Murha! sanoi Omar. Joutavia! vastasi kapteini tyynesti, ellei Jumala olis kuolemaa keksinyt, me kohta söisimme toisemme. Kas niin, ei mitään joutavia arveluita!