Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Valtiollisten vankien kasvoilla kuvastuu vasta virinnyt toivo ja eräskin meitä kapeissa portaissa vastaan tuleva nuori herrasmies ei malta, vartian läheisyydestä piittaamatta, olla lausumatta: Uutisia tietävät. Ja sitä sanoessaan loistavat hänen silmänsä niin paljon sanovasti. Mutta seuraavien päivien kuluessa alkaa mielialamme laskeutua.
Nähtävästi hänkin jo oli saanut tiedon Lygian katoamisesta ja riensi kuulemaan uutisia Actelta, arvellen, että hänen oli helpompi kuin Auluksen päästä Acten puheille. Kun hän näki Vinitiuksen, käänsi hän häneen kauniit, kalpeat kasvonsa ja virkkoi: "Marcus, suokoon sinulle Jumala anteeksi sen vääryyden, minkä olet tehnyt meille ja Lygialle."
"Kuuluukos mitään uutisia?" "Eipä ole kuulunut mitään." "Onko teistä kukaan käynyt Antin luona?" "Ei ole tullut käydyksi." "Mutta onhan teillä kaksi pyssyä?" "Niinpä tosiaankin! Pietari Hakkarainen kävi täällä ja jätti pyssyn sinulle annettavaksi, sanoi paljon kiitoksia ja käski sanoa sinulle terveisiä ja mainita, ettei meillä kuningasta olekaan, vaan kuningatar, joka on oikein herttaisen hyvä.
Kun ovi sitten vihdoinkin aukeaa ja vartia virkkaa tuon vapauttavan sanan: "svidanie", lähtee toverini liikkeelle kuin pyssyn suusta. Sillä aikaa kasvaa minun jännitykseni hetki hetkeltä. Ajan kuluksi naputtelen Vuokselle ja hra S:lle, että toverini on vaimoaan tapaamassa ja että niin ollen saadaan kohta uutisia. Siten leviää sama odotuksen jännitys toisiinkin koppeihin..
»Pian, pian, Hanna, meillä on uutisia.» »Vieraita, kuules, vieraita on tullut. Mutta arvaa keitä.» »Nuoria herroja! Ajatteles, nuoria herroja!» »Niin, nuoria herroja, kolme kappaletta. Woldemar, Tirri ja Alfred.» »Hs, hiljaa, Betty, etteivät kuule. He nukkuvat tuolla aitassa.» »Hyvänen aika!» Ei Hanna osannut mitään muuta. Hiipien menivät tytöt aitan ohitse ja pujahtivat kamariinsa.
Kuriirit ja ratsumiehet, joita eversti Requennes oli lähettänyt kolmen, neljän päivämatkan päähän Arispesta, mutta joille ei voitu jättää tietoja don Estevanin retkikunnan tuntemattomasta tarkoituksesta, olivat toinen toisensa perästä tulleet takaisin ei ainoastaan ilman uutisia he eivät olleet edes saaneet vähintäkään vihiä siitä suunnasta, jolle kullankaivajat olivat lähteneet.
Vicus Apollinikselta kääntyivät he Forum Romanumille, jonne poutaisina päivinä auringonlaskun aikaan kokoontui suuria joukkoja joutilasta väkeä kävelemään edestakaisin pylväiköissä, kuuntelemaan ja kertomaan uutisia, katselemaan tunnettuja henkilöitä, jotka kantotuoleissa kulkivat ohitse, ja varsinkin ihailemaan kultaseppien, kirja-, silkki- ja pronssikauppiaiden, rahanvaihettajien ynnä muiden myymälöjä, joita talot torin varrella ja vastapäätä Kapitoliumia olivat täynnä.
PELTONEN. Kuuluuko uutisia? UTRIAINEN. Kuuluu, ja vähän kummia. PELTONEN. Kerro! UTRIAINEN. Ennenkuin kerron, tahtoisin kuulla teidän ajatuksenne siitä miehestä, josta kylällä puhutaan. PELTONEN. Kukas on mies? UTRIAINEN. Lukkari on. PELTONEN. Lukkari on ylpeä ja itsepäinen. En minä häntä juuri oikein suvaitsisi, vaan... UTRIAINEN, Kuulkaa nyt mitä kylällä sanotaan.
Hän oli ollut poissa useampia tunteja hakemassa apua pojallensa muutamien rikasten ja mahtavien ystäviensä luona. Niin oli hän tehnyt joka päivä, ja kun hän lähti syttyi toivo Judithan rinnassa, mutta kun hän palasi sammui se taas, sillä hänen miehellänsä ei ollut mitään iloisia uutisia kerrottavana.
On minulla montakin ilon syytä. Huomiseksi saamme ohran kylvylle hyvän ilman. Tänään sain hyviä uutisia Helsingistä. Sitte vielä on puutarhuri Jaakko ollut raittiina, ihan maistamatta kolme kuukautta sen pilleriparannuksen jälkeen, eikä minun tarvitse erottaa häntä palveluksesta, kuten uhkasin. Hän saa nyt armosta tehdä jälleen syntiä, ehkäpä marraskuuhun asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät