Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Oli niin suloista nähdä vanhus alttarin edustalla ja nuoret tytöt puolipiirissä hänen ympärillään. Hän puhui niin lempeästi ja herttaisesti heidän kanssaan, ja myöskin me muut saimme niin hyviä sanoja. Erittäinkin tuntui minusta hyvältä kuulla hänen puhuvan uskosta, joka synnyttää vanhurskautta, toivoa, rauhaa ja rakkautta ja ijankaikkisen elämän iloa.
Samasta syystä hän ei myöskään ensi tilassa taivu käyttämään sellaista, jolla joku toinen on saanut, mutta hän ei. Ja usein vanhalla ja rumemmallakin, johon rajattomasti uskoo, saa paremmin kuin uudella kauniimmalla, johon ei usko, sillä uskosta se tämä kalansaaliskin riippuu.
Kun sinä rakastat ja autat heitä, niin sinä myöskin paraiten rakastat ja ylistät omaa ja heidän Jumalaansa." Nuorukainen antoi liiastansa tarvitsevaisille, hoiti ja virvoitti heitä, ja nämä kutsuivat häntä siunaten Jumalan enkeliksi. Herrasmies ja köyhä. Eräs ylhäinen herra, rikas ajallisesta hyvyydestä, mutta köyhä jumalanpelosta ja kristillisestä uskosta, käveli muutamana iltana tiluksillansa.
Vanhaa testamenttia, kansansa aarreaittaa ja omaisuutta, luki hän silloin, ja ainoastaan sitä, sillä hänen isänsä sekä opettajansa sanat, kun hän otettiin koulusta pois, olivat painuneet syvästi hänen mieleensä, tuo lupaus, jonka isä oli antanut hänen kuolevalle äidillensä, että Saaran ei pidä tuleman kristityksi, ei luopuman esi-isäinsä uskosta.
Sitä varten oli hän haettanut hierojan, sillä joku vaiva tuo lie vaivannut. Ja hierojalta hän koki nyt siinä hieronnan aikana taitavasti urkkia ja onkia. Mutta se oli varova sanoissaan. Hän puhui sille uskosta, siitä miten toiselta näyttää ihminen, jos sitä tarkastetaan uskon avulla, eikä syntisten juorujen valossa.
Heidän kuljettuaan hetken äänettöminä kysyi neiti äkkiä: Ettekö te itse tahtoisi päästä eroon tuosta synkästä uskosta, että olemme tahdottomia leluja kovan kohtalon käsissä. Se on niin kolkko usko. Ja kaikki edesvastuuhan siten katoaa elämästä ja hyvyys menettää arvonsa. Eikö ole paljoa tyydyttävämpää ja järkevämpää uskoa, että voi itse valita ja että on eri kehitysmahdollisuuksia.
"Tyydyttääkö tämä hänen omaatuntoansa?" minä kysyin. "Välisti", hän vastasi katkerasti, "mutta vaan välisti. Parhaasta päästä hän elää niinkuin kirouksen alla, peläten mitään hyvää vastaan-ottamasta ja taipuen jokaiseen suruun, niinkuin katkeraan palkkaan ja tulevan kauhean koston esimakuun." "Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä", sanoin minä hiljalleen.
»Jumalat sinua siunatkoot, veljeni!» Ione virkkoi häntä syleillessään. »Jumalat! Kuinka voit niin sanoa! Sillä on vain yksi jumala!» »Veljeni!» »Entä jos natsarealaisen verraton oppi onkin oikea? Entä jos jumala onkin yksinvaltias yksi näkymätön ainoa? Entä jos kaikki ne lukemattomat jumalat, joiden alttarit täyttävät maan, ovatkin vain pahoja henkiä, jotka viekottelevat meitä oikeasta uskosta?
Onhan ainoastaan yksi Jumala, ja palvelenpa minä häntä sitte sillä nimellä, kuin kristityt häntä palvelevat, tai Jehovana, hän pysyy kuitenkin aina samana Jumalana, jonka armo ijankaikkisesti kestää! Hän kyllä kuulee Ester-parkaa sittekin, vaikka hän rukoilee häntä kristittyjen tavalla, ja on hänelle armollinen ja laupias, vaikka hän rakkaudesta sinuun luopuukin isäinsä uskosta.
Ensiksi on teidän luovuttava väärästä uskostanne ja julkisesti omaksuttava ainoan autuaaksi tekevän kirkon oppi. Ei ikinä! huudahti Bertel kiivaasti. Vaiti! virkkoi kapteeni. No niin, posito, että me luovumme Lutherin uskosta?
Päivän Sana
Muut Etsivät