Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Siitä näyttäisi kuin eivät Eurooppalaiset niin paljon tuomitsisi ihmisiä heidän uskonsa johdosta kuin sen paikan johdosta, taikka niiden suhteitten johdosta, joissa he ovat maailmaan tulleet. Mutta tätä en minä saa sopimaan ja sulamaan yhteen käsityksen kanssa jumalan oikeudesta, ja hyvyydestä.
Uskonsa ja vakuutuksensa puolesta oli Klaudia tällä ajalla juutalais-nainen, ja Naomi ei ollut hänelle sanallakaan maininnut muutoksesta itsessään sen vuoksi ettei heikontaisi hänessä äsken herännyttä uskoa ainoaan totiseen Jumalaan.
Ehkä hänen puoleltaan myöskin se, että hän oli vakuutettu siitä, että minä kerran omaksun hänen uskonsa. Tuon tuostakin hän toisti: "Sinä puhut nyt niin, mutta odotahan, kyllä sinä vielä kerran." Ehkä minun puoleltani se, että hänellä oli jotakin, jota minulla ei ollut valonsa yössä, johtolankansa, jota kaipasin, iloiten, kun olin löytänyt ne edes toisella.
Ahdingossaan tahtoi hän nyt heittää kaikki tyyni sikseen, mutta enpä niin minä, vaan minä todistin hänelle, että hänen uskonsa noitiin ja peikkoihin oli paljon luonnottomampi ja mahdottomampi, kuin minun maanalainen matkani, sillä kaikki, mitä niistä kerrottiin, oli ainoasti unia ja akkaväen juoruja, kuin sitä vastoin useat kuuluisat filosoofit pitivät luultavana että maa oli ontelo ja että sen sisuudessa löytyi toinen pienempi taivaankappale, mitä minun oma kokemukseni nyt vahvisti, koska minun täytyi uskoa omin silmin näkemääni, omin korvin kuulemaani sekä omin eloin elämääni.
Armenialaiset ovat vuosisatoja saaneet kärsiä vihamielisen esivallan sortoa: ulkomailla heitä vihataan ovelina kauppiaina ja rahamiehinä, kotimaassa sekä Turkin että Venäjän hallitus uskonsa ja kielensä tähden sortaa sikäläisiä talonpoikia ja paimenia. C. Siperia. 16. vuosisadan lopulla alkanut Siperian asutus on kovin myllertänyt maan alkuasukkaita.
Ja ne etupäässä, jotka uskovat itselleen ihmeitä Jumalalta, vaikka tunnustavat itsensä ansaitsemattomiksi ja uskonsa horjuviksi, ovat valmiit lähimmäisensä uskon heikkoutta syyttämään. Sitä ei Nikkilä tehnyt, vaan puhui säälillä ja rakkaudella Vimparista niinkuin muistakin kovaosaisista.
Monisatalukuisen seurakunnan ääni oli kuin yhden ainoan ääni, joka tulkitsi yhtä ainoata järkähtämätöntä, voitonvarmaa uskoa, että olet noussut sinne ja tulet siellä elämään niinkuin hekin vuorostaan kerran, kaikki, jotka siihen uskovat. Heidän uskonsa ei ollut minun, mutta minä tiesin, että se oli sinunkin.
Hän oli päiväkausia ajatellut häntä, lakkaamatta rukoillen, että Jumala soisi hetken koittaa, jolloin hän saisi noudattaa uskonsa hengen ääntä: palkita hänen pahuutensa hyvällä, kostaa hänen vainoomisensa lempeydellä, pelastaa hänet ja voittaa hänet Kristukselle. Nyt hän luuli hetken tulleen, jolloin hänen rukouksensa kuultaisiin.
Mikä toinen olisi puolestaan sanonut pois sen arvon, sen kunnian, jonka te useimpia kertoja olette hänelle tarjoneet? Juuri uskonsa lujuus arvotointakin puolisotansa vastaan on sydämensä arvaamattomasta ystävyydestä suurin todistus; ja juuri tuo puoliso on se este, joka on teidän ja teidän onnenne välillä.
Aasiassa heidän on monen ollut kärsiminen ja kuoleminen; ja he menevät aina teloitettavaksi ei ainoastaan mielentyyneydellä, vaan myöskin ilolla." "Ilollako?" "Niin. Heidän uskonsa on semmoinen, että he ovat varmat siitä, että he pääsevät ikuisen onnellisiksi taivaassa; ja sentähden he eivät pelkää kuolemaa. Lienevätköhän semmoiset ihmiset pelkureita?" Carbo oli vaiti.
Päivän Sana
Muut Etsivät