Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Mutta Helena jatkoi samalla levollisella, hiljaisella äänellä: "Minä en enää luota kuuluisuuteen. Minä en enää usko, että kuuluisa mies on mikään suuri mies. Olen nähnyt niin paljon huonoutta, niin suuren ulkonaisen maineen rinnalla." Lääkäri seisoi hetkisen hiljaa ikäänkuin miettien ja mieltänsä tyynnytellen, sillä viha kiehui hänessä.
Se että Nehljudofia nytkin kosketeltiin selkään, ei häntä enää loukannut eikä hän nyt sitä edes huomannutkaan. Nehljudof oli tahtonut muuttaa ulkonaisen elämänsä: luopua suuresta kortteeristaan, päästää pois palvelijat ja asettua hotelliin.
Ihmishenki on täällä anastanut suurimman vallan ulkonaisen luonnon ylitse, ja Euroopalaiset kohoavat hengellisellä sivistyksellään yhä enemmän muiden maaosain asukkaiden edelle. Euroopa täyttää kalliin tehtävänsä siinä, että se levittää sivistystä maan kansoille. Suomen luonto.
Täytyihän seurata jonkun loppuratkaisun, millaisen hyvänsä, joka heittäisi hänet jommallekummalle puolen sitä juopaa, mikä nyt niin ylipääsemättömänä jakoi kahtia, joskaan ei enää hänen sisäistä olentoaan, niin hänen ulkonaisen elämänsä. Oli joulu ovella.
Minä kuulin toissa päivänä, kuinka nuorukainen moitti erästä nuorta vaimoa hänen huolimattomasta puvustaan. 'Kah, sanoi tämä, 'mitä siitä nyt enää? Minä olen jo kaupattu kananen, täytyyhän ukkoni tyytyä minuun semmoisena kuin olen. Ikäänkuin pukeutuisimme huolellisesti ulkonaisen tarkoituksen vuoksi, ainoastaan toisia varten, eikä sen tähden, että oma luonto, oma kunnioitus sen vaatii.
"Mutta woitteko selittää miten pienimmän madon elämä syttyy?" "Sitä ei woi kukaan ihminen." "Ja kuitenkin se on jokapäiwäisin asia." "Elämä, herra kenrali, on asia, josta emme saa tuntea muuta kuin ulkonaisen waikutuksen." "Muuta en tahtonut. Te näette miten joka=päiwä tuhat elämää syttyy ja sammuu, waan elämän lähde on teille yhtäläinen salaisuus kuin minulle.
Tie, joka yhdisti kotini ulkonaisen mailman kanssa, kulki, metsästä tullen, kaukaa hautakumpujen sivutse, eikä sielläkään usein näkynyt ihmisiä.
Hän alkoi puhua heränneistä, kansannaisista, kaikista heidän kärsimyksistään, joiden rinnalla hänen omansa olivat hänen mielestään kovin pieniä ja vähäpätöisiä. Mitä ne ihmiset kestävät ja jaksavat kärsiä jo yksin nälän ja ulkonaisen puutteenkin tähden ja kuinka hiljaisesti ja tyynesti he kantavat sen, mikä on heidän päällensä pantu!
"En voi", vastasi Bengt ja pudisti päätään, "minusta tuntuu, kuin kääntäisi Vapahtajakin minulle halveksien selkänsä vain sinä, Ester, armahdat..." "Mutta etkö käsitä, Bengt, että minun armahtavaisuuteni on vain kipinäinen Hänen armahtavaisuudestaan?" "En käsitä mitään, en tiedä mitään tunnen vain kaksi asiaa: sisäisen ja ulkonaisen pimeyden ja sinun kätesi, joka kannattaa minua..."
Melkein hengetönnä tuskallisesta säälistä oli Margareetta lukenut tämän kirjeen. Mutta hänen täytyi toipua, hän ei uskaltanut viipyä liian kauvan, ja hänen täytyi taasen näyttäytyä levollisella katsannolla. Tuntuipa kuin se valta, jota hän koki saada ulkonaisen olonsa ylitse, olisi vaikuttanut häneen hyvää sisällisessäkin suhteessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät