United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Eihän sitä muut tee kuin köyhät», sanoi Marttiinin rouva, »melkein kaikki koulunopettajatkin, näette, ovat köyhiä». »Ja kuitenkin», vakuutti tohtori, »uhraa moni varallinenkin nuorukainen halulla rahansa saadaksensa opettajavirkaan tarvittavaa oppia ja taitoa.
»Entä se jumalankieltäjä kristitty, natsarealainen tai mikä hänen nimensä on?» »Oh, se koira rukka! Jos hän uhraa Kybelelle tai Isikselle, niin hänet armahdetaan. Ellei, niin tiikeri hänet saa. Melkein luulen niin käyvän, mutta tuomio sen asian ratkaisee. Me puhumme, vaikka uurna vielä on tyhjä. Ja kreikkalainenkin voinee välttää oman kirjaimistonsa kuolemaa uhkaavan Th:n.
Alttarin hän hänelle rakentaa taloonsa ja pitää häntä jumalanaan, jolle hän uhraa myrrhaa ja aloeta, mutta keväisin safranin ja omenan kukkia... Ja jos hän pelkää Caesarin taloa, niin hän lupaa, ettei hän jätä häntä siihen taloon.
DARNLEY. Oi, Maria!... Niille miehille, jotka ovat liittolaiseni, olen vannonut ett'en heitä uhraa! KUNINGATAR. Etkö saisi petturia pettää? Mutta minua, jota rakastat, minua voisit pettää! Kuule minua nyt: Teidän asianne on hukassa; tahdotko ennemmin tulla tuomituksi majesteetti-rikoksesta heidän kanssansa, no hyvä, se on minulle suorin tie leskeyteen!
Tahi kuni soitantoa Autuudesta ikuisesta Tuolta Edenin kedolta Sanoja, oi, tulisia, Säveltä, mi hiveleepi Sydäntä niin sulavasti, Että tuskaa suloisinta Rinta täynnä, aaltoellen Huokuu nousee aavistaen Vihdoin vapahduksen päivän, Hengen syvän puhdistuksen, Pelastuksen riemujuhlan Tulleen avaa sydämensä, Uhraa itsensä ilolla Tälle Herralle hyvälle, Jonka sanat voitelevat Särkymiä polttavia, Tunnon tuskan murtamia.
JAGO. Viel' älkää nousko. (Polvistuu..) Se kuulkaatten, te ikikirkkaat tähdet! Meit' ympäröivät ilman vallat kaikki! Todistakaa, ett' uhraa tässä Jago
"Agnes on enkeli, hän uhraa itsensä puolestamme", sanoi vanha rouva kokonaan liikutettuna ja pikaisesti, ikäänkuin tarvitsisi käyttää tätä silmänräpäystä tytön ansioiden esittämiseen oikeassa valossansa. "Hän on pukeutunut ikeesen, joka ". "No, no, rakas ystäväni, niin hirveätä ei se sentään ole", keskeytti amtmanni hänet hätäisellä silmäyksellä.
Ei sentään tumma Tuonen virta hälle, ken päärlyt näkee päiviensä laineen; on totuus selvä tiensä tietäjälle, ken etsii hengen helmet alta aineen, ei uhraa rahvaan raa'an hyörinnälle, ei ilmiöille ajan eikä maineen, vaan kaiken tutkii, läpi kaiken nähden, ja kaiken nauttii elon täyden tähden.
Tuskin on hevoseni palannut kuuden tai seitsemän neljänneksen pituisesta kyydistä, joka tie sen siis on täytynyt juosta edestakaisin, niin käy vain uudestaan aisoihin, sillä matkustavainen maltittomana odottelee hevosta ja uhraa kirjoittaa valituksenpäiväkirjaan.
Miksi sitte nyt, tänä hiljaisena iltahetkenä, jolloin kaikki muut jo nukkuvat ja luonto ulkona itkee hillittyä, lohdutonta itkuaan, miksi istun kynä kädessä ja uskon paperille ajatuksiani? Miksi uhraa saituri aarrettaan aikaa? Pakosta. Ei ulkonaisesta, vaan sisäisestä. Se väsymys, jota kaikkien kasvot tänään heijastivat ja jota luontokin huokui, se on minutkin valtoihinsa saanut.