Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Sellaisen kurjan matosen ei pitäisi koskaan vaivata viisaampaa väkeä tyhmillä kysymyksillään, surisi sontiainen maaten seljällään liassa ja koettaen turhaan kömpiä ylös. Illemmalla tuli Neitsyt Maria takaisin vielä entistä väsyneempänä ja istahti lepäämään sillan viereen. Tule, kahlaa puron ylitse, me vilvoitamme polttavia jalkojasi, lorisivat jälleen pienet aallot.
Sinä tahdot olla isäntä talossa, mutta luulenpa että minä se vielä isäntänä olen. Istu nyt vaan ales ja kuule, mitä minulla on sinulle sanottavana äläkä keskeytä minua tyhmillä muistutuksillasi. Minä tahdon selittää sinulle jotakin. Näetkös, minä olen monta vuotta vaivannut päätäni ajatellessani, mitä pojastamme on tuleva.
Mutta kuitenkin luulen tarvitsevanne johdatusta sillä monivaiheisella matkallanne, jolle olette lähteneet; sillä ell'en erhety, olette tulleet tänne Pariisiin kunnianhimoisessa aikomuksessa päästä eteväksi mieheksi. Minä olen hullujen toiveiden ijässä, armollinen herra, vastasi d'Artagnan. Hulluja toiveita on vaan tyhmillä, herraseni, vaan te olette järkevä mies.
"Ensiksi, Nastjenka, kun olin toimittanut kaikki asianne, antanut kirjeenne, ollut hyvien tuttavainne luona, sitten ... sitten menin kotiin ja laskeusin nukkumaan." "Eikö enempää?" keskeytti hän minua nauraen. "Melkein ei sen enempää", vastasin minä väkivaltaisella mielen maltilla, sillä minä tunsin kuinka silmäni täyttyivät tyhmillä kyyneleillä.
Sillä näetkös, minä tahdon aina sitä, mitä *sinä* tahdot, mutta *sinä* tahdot, mitä *minä en* tahdo. Sinä tahdot olla *isäntä* talossa, mutta luulenpa, että minä *vielä* olen isäntänä. Istu nyt vain, äläkä keskeytä minua tyhmillä muistutuksillasi. Minä tahdon selittää sinulle jotakin. Näetkös, minä olen monta vuotta päivät ja yöt vaivannut päätäni ajatuksella, mitä meidän pojastamme tulee.
Vanhukset aikoivat nyt lähteä, mutta kuorman vieressä seisonut mies oli toisella kädellä tarttunut ukkoa turkin helmaan samalla kuin toinen käsi haparoi koirankarvalakkia, joka hänellä oli päässään. Olisiko se ... olisiko se kapteeni? änkytti mies ja tarkasteli ukkoa ja hänen turkkiaan ihmeen lämpimillä ja rehellisen tyhmillä katseilla.
Kaikki ikkunat olivat peitetyt, ja sitä kauheata salia valaisi yli sata vaksikynttilää, jotka seisoivat isoissa, mustalla hunnulla käärityissä jaloissa. Hirvittävän tuomiosalin perä oli täynnä inkvisitionin aseellisia palvelioita, joiden, miten munkkienkin, kädet olivat ristissä rinnoilla, ja ällistelivät tyhmillä silmillänsä kattoa kohden.
Ja tuo, joka yhdellä hyppäyksellä vaunuista laskeutui, totta se lienee vanhin kreivi, pikku Torsten! Ja kuinka iso ja komea hänestä on tullut! Ja kuinka hän on pappaansa! Pitäkää suunne kiinni, ystäväiseni, tiuskaisi kamaripalvelija, älkääkä vaivatko heidän armojensa korvia tyhmillä lörpötyksillänne. Muuten sanon teille, ettei se olekaan kreivi Torsten, vaan nuori kreivi Kustaa Aadolf.
Päivän Sana
Muut Etsivät