Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 16. lokakuuta 2025


Hän tunsi sanomattoman, syvään tunkeutuvan tuskan ja alakuloisuuden tunteen nähdessään arkun laskeutuvan haudan pohjaan ja kuullessaan ensimmäisten multakourallisten raskaasti putoavan arkun mustalle kannelle.

Lähtöni jälkeen hän ehkä oli alkanut miettiä ja ajatella minua lempeämmin. Rakastuneen raukkamaisuudella otin vielä lukuun hänessä heräävän säälin tunteen ja samalla myöskin sitä en voinut salata itseltäni äidin ja veljen vaikutuksen. Mutta kaikista eniten minä luotin omaan kirjeeseeni. Hän tulee siitä näkemään, kuinka pohjattoman syvä rakkauteni on, kuinka minä kärsin ja kuinka olen onneton.

Ei siis ole suotta kirjoitettu siitä valtaavasta voimasta, jolla rakkauden tunne meihin vaikuttaa. Luonteeni omintakeiset piirteet alkoivat nyt jo paljastua, sillä kun olemme suuren tunteen vallassa, on meissä kaikki todellista, omaa, eikä joutavaa kissan-kultaa. Toivoin olevani yksin. Avasin akkunan, istahdin sen ääreen ja katselin ulos harmaalle Tohmajärven selälle. Taivas oli jo umpipilvessä.

Ilo yhdestä vaivantakaisesta, älyä ja voimain ponnistusta kysyvästä kaadetusta riistasta tai veneeseen kaikin konstein viekotellusta kalasta on suurempi kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka antautuvat itsestään. Kun on olemassa ainainen epävarmuus, on myös olemassa ainainen toivo, ja kuta odottamattomammin se toteutuu, sitä suurempi on myöskin tunteen viehätys ja järjen tyydytys.

"Mutta kuinka ... millä tavalla minä olen keikaillut?" lausui Gabrielle, jonka syttyvä viha karkoitti avuttomuuden tunteen, joka nyt kuten aina ennenkin valtasi hänet äitipuolensa häntä moittiessa, "en ymmärrä, mitä te tällä tarkoitatte ... mitä minä olen tehnyt ... mitä..."

Mutta sitä edemmä meneminen, valtavan tunteen tunnustaminen ja sen vietäväksi antautuminen se ei tietysti voisi tulla kysymykseenkään!

Ensimäinen on se, että hämmästys saattaa tunteen voimakkaaksi heti alusta pitäen, ja toinen on se, että tunne on jatkuvasti tasainen, s. o. että elonhenget jatkuvasti liikkuvat samaan tapaan aivoissa.

Omituista oli, että mies parka antoi jokaiselle, joka vaan katsoi häntä tarkasti silmiin, saman liikuttavan tunteen.

"En tiedä, Aino neiti, löytyy kyllä ihmisiä, jotka säilyttävät tämän tunteen, mutta he eivät ole onnellisia. Onnellisimmat ovat ne, jotka sen kadottavat, sillä he saavat sen sijaan jotain toista ja parempaa." "Jotain toista ja parempaa? Onko siis mitään parempaa kuin ilo?" "Suru. Te katselette minua niin kummallisesti, niinkuin laskisin leikkiä. Mutta, Aino neiti, uskokaa minua, sillä puhun totta.

Nyt nautti hän siitä vielä sydämessään, mutta kärsi samalla kertaa aivan kuin tuo uudelleen heränneen elämän ikuinen ilo tunkeutuessaan hänen kuihtuneeseen ruumiiseensa, hänen viileään vereensä ja lamautuneeseen sieluunsa olisi kyennyt luomaan häneen vain heikon ja tuskallisen viehätyksen tunteen. Hänestä tuntui myöskin kuin jotakin olisi muuttunut kaikkialla hänen ympärillään.

Päivän Sana

imevän

Muut Etsivät