United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Portailla hän katsahti Johanneksen silmiin vallattomasti ilakoiden ja ikäänkuin pyytäen tunnustusta tälle urotyölleen. Hän näytti vieläkin olevan oikein ylpeä saaliistaan. Eikö hän suutu? kysyi Johannes viitaten päällään palatsiin. Hän! Mitä vielä! hymyili Liisa. Tietäähän hän, että rakastan sinua. Olen aina rakastanut enkä tule koskaan tässä elämässä ketään muuta rakastamaan.
Hän puhui kauan ja järkevästi, vastasi pappi, mutta se rasitti tavattomasti hänen viimeisiä heikkoja voimiaan ... hänen kärsimyksensä eivät enää kestä kauan... Hän on suuri syntinen, mutta ... katuvaisempaa tunnustusta minulle ei ole koskaan tehty. Nuori rouva syöksyi käytävää pitkin siihen huoneeseen, josta kirkkoherra oli tullut. Johtajatar seurasi häntä.
Harva on niin omaa voittoa etsimättä ja kokonaan uhrautunut tieteen palvelukseen kuin D. E. D. Europaeus, harva saanut niin vähän tunnustusta.
Mutta vähitellen näkyi hän rohkaisevan mielensä; hehkuva puna nousi hänen kuihtuneille kasvoilleen, hän uskalsi jo silmänsäkin maasta nostaa; niin, lopulta uskalsi hän sen, mitä pahat omattunnot eivät koskaan olleet uskaltaneet: hän katsoi piispaa suoraan silmiin; salama salamaa vastaan. Kirkon päämies vaikeni ja odotti tunnustusta syntisen vaimon huulilta.
Ainoastaan suurempi sisällinen muutos voi hänet tästä tavasta vapauttaa, semmoinen muutos, joka tekee kuvan tarpeettomaksi, koska on tehnyt itse viehättämisen tarpeettomaksi. Toisin sanoen, hänen täytyy muuttaa uskoansa. Sillä se on hänen sisällisin uskonsa, että hänen on taivuttaminen toisten huomiota, tunnustusta tai rakkautta itseensä.
Sinä olet tunnettu Amalasuntan katkerana vihollisena. Sinun todistuksesi yksin olit kyllin varomaton myöntämään, ettei tunnustusta kukaan muu kuullut ei saa kukistetuksi häntä eikä minua. "Sinä et voi minua pakottaa taisteluun hallitsijatarta vastaan. Korkeintaan voit hyvällä saada minut puolellesi, jos pystyt todistamaan, että minulle on siitä hyötyä.
Lopuksi Ahlqvist on sitä mieltä, että Juteinin runomitta on yleensä moitteetonta, ja hänen kielensä on joskus epämääräistä, mutta harvoin typistettyä ja aina sujuvaa ja selvää. Niinkuin näemme: Paljonkin tunnustusta siis uranuurtavalle taiderunoilijalle, varsinkin opettavaisen runouden alalla!
Nähtävästi siinä ilmautuu juuri samallainen, veitikkamainen keikaileminen, samallainen kokettisuus, kuin Wäinämöisellekin annetuissa vastauksissa. Mutta yhtähyvin on tällä kertaa neidon sydän salaa taipuvainen, vaikka neidon ylpeys ei vielä salli sen heikkouden tunnustusta. Mikä arvo muka sitten olisi tytön rakkaudella, jos sen kohta ensipyytämällä saisi?
Sitä vastoin vaikutti melkein koomilliselta, kun joku kirkkovieraista uskonasioista jututtaessa emännän kanssa, jotain sanoakseen isännällekin, kysyi tämän uskoa. Ei mitänä ole itselläni, sanoi tämä. Ja kyselijän suu saattoi mennä nauruun. Ei sen vuoksi, ettei Jaakko Jaakonpojan tunnustusta olisi uskottu.
Loppuvaikutus, mikä jää kunakin iltana Suomalaisesta Klubista lähtiessä, on se, että suomalainen puolue pääkaupungissakin on jo vahva ja vankka puolue, joka vaatii itselleen tunnustusta ja kunnioitusta tai että se ainakin itse jo tuntee oman arvonsa. RITARIHUONEEN LEHTERILL