Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Minä olen nyt myöhemmin ajatellut, että jäiköhän sinun mieleesi silloin joku väärinkäsitys, kun sinä tulit niin miettiväksi ja totiseksi, sellainen etten minä ollutkaan itsestäni oikein varma, vaan epäilin ja hätäilin etten olisikaan aina sinun omasi, niinkuin tahdoin. Mutta ei se niin ollut, rakas Olavi, kyllä minä jo silloinkin itseni tiesin, vaikken minä tietänyt sitä niin syvästi kuin nyt.
Peljästyen omaa nauruaan hän katsahti kohta ympärillensä, mutta ne yleisöstä, jotka olivat huomanneet hänen naurunsa, tuijottivat häneen kummastuneina, melkein niinkuin mielipuoleen, ja hän itsekin säikähti, kun ei ollut ketään muuta, joka olisi nauranut; ja tuli samassa hetkessä totiseksi.
On kuin reitalaisten nuolten tapaan tehty, virkkoi joku. Mistäpähän tuli tänne Lappi nuolineen! Mutta totiseksi oli käynyt Panu. Tunsi nuolen, tiesi ampujan, vaikkei ollut tuntevinaan. Oli joutunut nuoli miehestä mieheen kiertäessään Jorman käteen. Jorma oli ollut kotomajallaan verkkojaan laittelemassa, huomenna kevätkalaan lähteäkseen.
Sekö? sanoi Gabriel ja tuli totiseksi: se on, se on Vastaamisen sijaan hän kuitenkin vaipui ajatuksiinsa ja rupesi selailemaan erästä kirjaa, jossa kirjoitetun ohella näkyi ekvatsioneja ja juuria. Mitä se on? Mikä niin? No tuo kaikki tuossa pöydällä. Se on minun sähkö-osastoni. Mutta kas kun revolverikin on tänne pantu. Niin, Gabriel, miksi sinä pidät ladattua revolveria ihan pääsi päällä?
Mutta eukko kuin otti asian näin vakavalta puolelta, niin lasten muoto yhtäkkiä kävi totiseksi ja he luopuivat vapaehtoisesti odotetusta huvista, jonka olisivat saaneet opettajansa kustannuksella. Kyynel silmin vastasi pieni parooni: ei suinkaan Tiina-tädin minun tähteni ole tarvis senlaista tehdä. Tästä alkaen rupeen oikein ahkeraksi. Liikutettuna likisti vanhus kiitollisen lapsen syliinsä.
Vieläkö tarvitaan muuta? kysyi hän katsoen vuoroin Nehljudofiin ja vuoroin tirehtööriin ja asettaen kynän milloin mustepulloon milloin paperille. Minulla olisi jotain teille sanottavaa, sanoi Nehljudof ottaen hänen kädestään kynän. Sanokaa pois sitten, sanoi Maslova ja yhtäkkiä muuttui totiseksi ikäänkuin olisi ruvennut jotain ajattelemaan tai häntä olisi ruvennut nukuttamaan.
Ylpeitäkään eivät olleet, ei pikkuistakaan, pitivät heitä aivan kuin vertaisiaan. Ei ollut koko kaupungissa niin hyviä herrasneitiä, siitä sai olla varma. Isäntä siihen lopetti, sytytti piippunsa ja jäi totiseksi. Hetalle vedet nousivat silmiin, mutta hän kääntyi selin ja hämmensi hierimellä jauhoja puuro-pataan.
SILJA. Voi näitä aikoja, näitä aikoja! ANTTI. Sinulta ei puutu älyä, eikä rohkeutta Topra. MIKKO. Senhän tiedämme entuudeltakin. TOPRA-HEIKKI. No, Matlena! Mikä sinut niin totiseksi teki? Sano jotakin! Sano, sano, eläkä arvele. MATLENA. Minua pelottaa. Pelottaa? Vaikka minä olen tässä? Elä, Topra! Ei minua haluta leikki tällä hetkellä. TOPRA-HEIKKI. Miks' ei haluta? Kun olen niin levoton.
Sivistynyt elämä ja yhteys älykkäitten ihmisten kanssa olivat laajentaneet ja karaisseet hänen luonnosta terävää järkeänsä. Hän oli myöskin liikkunut maailmassa. Suru oli tehnyt hänen totiseksi ja tyveneksi. Hän oli sovelias hallitsemaan. Hänen vaikutuksensa havaittiin läheltä ja kaukaa.
Silloin anarkistikin tuli totiseksi, ja intohimoisella kiihkeydellä sanoi: Jos teille todellakin on tärkeätä että ihmiskunnan kurjuus saa loppunsa, jos se ei ole teille leikkiä, vaan yhtä sydänverenne kanssa, silloin sanon teille mitkä minun keinoni ovat. En minä anna teille mitään leikki-lippuja. Minä vaadin urotyötä! Kerran vaan elämme; emmekö sinä aikana tekisi jotain tuntuvampaa, suurempaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät