Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ethän vaan puhune totta, tiedän mä, sanoi Torger kiiltävin silmin. Jumala sinua siunatkoon! Hän astui esiin ja suuteli Ole Bullin kättä. Ja nyt pannaan kaikki tyyni jotakin Torgerin viuluun olkaa niin hyvä, kirjuri ja te myös, sanoi hän naisväelle. He nauroivat ja tulivat tuomaan lanttiansa, ja Ole Bull pani sinisen setelin.
Nyt älköön kukaan tulko sanomaan että sävelet ovat perkeleen laitoksia! Silloin veti Ole Bull pitkän jousenvetämän ja siihen soitto loppui. No, mitäs pidät minun soitostani? sanoi hän. En uskonut ihmisen voivan soittaa sillä lailla, vastasi Torger aivan kalpeana. Haluttaako sinua soittaa niin? tahdotko lähteä mukaani ulkomaille? kysyi Ole Bull.
Hän on ollut huoleton kaupassa, menettänyt suuret rahat ja nyt pitäisi hänen lyödä pöytään 30 taalaria viikon kuluessa, muuten otetaan talo pantiksi. Ethän toki vain puhune totta, huudahti Torger. Ottaa talo pantiksi. Mitä hän nyt aikoo tehdä? Niin, sepä se on, jota hän ei tiedä. Minun täytyy auttaa häntä, Kari. Niin, me kaiketi olisimme läheisimmät sitä tekemään.
Mutta Torger sitä ei tiennyt. Hänen huoneessa ollessa asettui Kari aina takan ääreen ja laulaa hyrätteli, ja Torger luuli saavansa lisää ahkeroimisen rohkeutta kun näki kuinka helposti kaikki kävi Karilta. Vielä oli yksi seikka, jota Torger ei tiennyt, ja se oli se, että Kari aina Torgerin poismentyä otti viulun sen piilopaikasta ja antoi pikku Jonille.
Ei näytä siltä kuin tämä pappi tulisi kiittämään minua, niinkuin entinen teki. Hän ei ymmärrä sinua, Torger. Täällä ei ole helppo elää tämän perästä. Ei suinkaan, vaan kyllä kaiketi tulemme toimeen, ja jos näyttää kovin ahtaalta, niin voimme matkustaa tiehemme. Minä en viihdy missään muualla, ja sitä paitsi olemme jo ostaneet tämän maapalstan. Kaikki eivät heti seuranneet pappia kaikessa.
Se tapahtuu viime tiukassa, vaan vielä se voipi onnistua. Torger katsoi niin kummallisesti häneen ja sanoi sitte: hm sinä kait teet minusta pilkkaa vaan? En suinkaan; se on minun totinen tarkoitukseni, sanoi Ole Bull. Ihan päivälleen viikon päästä lähden täältä. Silloin voit yhtyä minuun täällä, minä kustannan matkasi.
Mutta Torger oli kuullut isältänsä, että sen, joka tahtoi päästä mestarisoittajaksi, täytyi saada oppia koskenhaltijalta ja antaa hyvä kuivan lihan könttäle opetuspalkaksi. Sentähden hiipi Torger muutamana päivänä salaa staburiin. Siellä riippui sekä läskiä että lihaa. Torger katseli kauvan kaunista, lihavaa lampaanlapaa, mutt'ei uskaltanut ottaa siitä, vaan otti toisen halki leikatun.
Mutta Torger istui kuin kananvaras ja meni alakuloisena vuoteesensa. Kerran kun Torger, istuen mättäällä, soitteli leikkuuväelle, seisoi yht'äkkiä tyttö hänen edessänsä, ihan kuin olisi maasta noussut. Hän katsoi häneen niin pikkuviisaasti suurilla, pyöreillä silmillänsä. Kädet piti hän selän takana. Torger ensin katsahti tyttöä ja sitten nyökäytti hänelle päätänsä.
Ei ainoastaan se, että Kari myötäänsä oli huolissaan Torgerin tähden, eikä myöskään taistelu papin kanssa, joka oli joka veräjällä koittamassa saada Torgerin pauloihinsa kiedotuksi, kalvanut häntä, vaan siihen tuli vielä lisäksi elatuksen ansaitsemisen huoli. Se minkä Torger ansaitsi ei riittänyt, ja sentähden täytyi Karin hankkia loput.
Lujana ja horjumatta hän astui kiveltä kivelle, ja silloinpa juuri johtui Torgerin mieleen, että hän se on hänen vastainen omansa, jos hän tulisi ottamaan itselleen tytön. Isä, sinun pitää mennä alas Sylfestin luokse minun puolestani kosimaan hänen tytärtänsä, sanoi Torger, heti kotia päästyänsä. Jon katseli hämmästyneenä poikaansa, sitten hän hymyili.
Päivän Sana
Muut Etsivät