Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Nyt minun täytyy lähteä, sanoi hän ja nousi päättävästi. Näkemiin, ja kiitos tästä hetkestä! Kiitos itsellesi, virkahti Topi hiukan tyytymättömänä. Mutta me tapaamme kaiketi vielä? Toivottavasti. Jäätkö vielä kauaksi aikaa Berliniin? Vain pariksi päiväksi. Tottahan sinä syöt jossakin? Topin mielestä he olisivat huomisen varalta voineet sopia esim. yhteisestä aamiaisesta.
Katsoppas Athos, mitä hän kirjoittaa, sanoi hän. Athos vilkaisi ensin kirjeesen ja hälventääksensä kaikki epäluulot, mitä kentiesi oli saattanut syntyä, luki hän sen ääneen: "Serkkuni! Sisareni ja minä olemme hyviä unenselittäjiä ja me pelkäämme unia suuresti; mutta teidän unestanne saattanee toivottavasti sanoa: ei unissa uskomista.
Lapsilleni olen myös koettanut teroittaa, kuinka tärkeätä ihmiselle on kunnioittaa Jumalaa ja rakastaa häntä ylitse kaikkia, vaan rakkaus ruhtinaasenkin, jonka haltuun korkeuden Isä on kansojen kohtalot uskonut, ei ole koskaan, ei hetkeksikään unhotettava, ja toivottavasti he eivät opetuksiani unhotakaan.
Regina oli noussut pystyyn ja tarrautui väristen Boleslavin käsivarteen. »Tule!» sanoi hän. »Toivottavasti pääsemme joukon lävitse.» Ja hän oli menemäisillään vanhuksen ohitse. Mutta tämä astui uudestaan hänen tielleen ja levitti käsivartensa hänen eteensä. »Olet siis isäsi arvoinen! Ja niinkuin isäsi olen kerran kironnut, niin kiroon nyt sinut tällä hetkellä ja tämän naisen sinun kanssasi.
Kas tässä tulee jo kardinaali, toivottavasti tuoden rauhallisempia sanomia. Kuinka kävi saitteko kreivin järkiinsä ja malttamaan mielensä?» »Herra kuningas», vastasi Balue, »tehtäväni oli vaikea.
»Toivottavasti siinä ei ole mitään pelkäämistä tai häpeämistä», lausui Ernest ikäänkuin syytellen. »Kai me itse parhaiten tiedämme omat asiamme», kuului vastaus. »Se on pimeä juttu, päättäen siitä tavasta, millä te koetatte sitä peittää», sanoi Ernest kiihtyen.
Ja mikä on saanut kreivin ensi kerran elämässään lähtemään sotaan valtakunnan vihollisia vastaan ja näin tavattomasti panemaan alttiiksi Ruotsin diplomaattisen tulevaisuuden? Eräs vähäpätöinen asia, eräs neuvoskunnan antama lähetystoimi, joka toivottavasti kyllä onnistuu, saatuani armollisen sotaneuvoksettaren liittolaisekseni.
Oh, siihen on vielä monta tuntia! Mutta toivottavasti me saamme tänne joitakin lämmitysvehkeitä. He saivatkin seuraavalta asemalta joitakin kuumia putkia jalkojensa alle. Myöskin päivä alkoi jo jonkun verran lämmittää. Kuura oli jäänyt ammoin jo jälellepäin, vaikka oltiin keskellä joulukuuta.
Ilmeestä päättäen oli ensin tulemassa suuttumuksen sana, sitten se teroi ja kärjistyi ivaksi, ja katse kylmänä hän pisti: Minulla ei omasta puolestani olisi mitään sitä vastaan, että juuri teidät ammuttaisiin, koska tiedän, että oikea syyllinen olette te. Ikävä vain, että sotalaki ei salli minun teitä siihen suosittaa. Toivottavasti tulee kerran teidänkin vuoronne.
Vauhti loppuu, junankuljettaja levittää oven auki: Paris! Korvani eivät valehtele, en houri enkä uneksi. Se on totta. Aivan olen siis hengissä perillä, ja toivottavasti palaa tajunta ja järkikin vähitellen takasin. Minä olen sen kestänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät