Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Kyllähän Heribert isäntä oli vähän moittinut maalaria siitä, että hän oli taulun pilannut "niinkuin tieteellisessä katsannossa", mutta maalari oli ylpeätä puolestaan hänkin ja oli tiuskaissut: minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin. Uutta taulua ei Kaulio raaskinut teettää, sillä hän oli saita, niinkuin kaikki hänen kaltaisensa rikkaat.
Siellä oli sänky, pöytä, kaksi tuolia ja suuri, tamminen kirstu; mutta seinällä oli kaksi arvokasta kuparipiirrosta, joista toinen kuvasi hevosen selässä olevaa Pappenheimia, toinen oli Kustaa Aadolfin rintakuva. Tämä jälkimmäinen oli mainion Pontiuksen tekemä kuparipiirros von Dykin taulun mukaan. Heitä vastapäätä oli huono, nürnbergiläinen neitsyt Mariaa ja Kristusta kuvaava puupiirros.
Kun sen jälkeen asetuimme pellon pientarelle tai niitylle tai läheiseen metsään, seurasi hän meitä ensin loitommaita ja läheni sitten vähitellen niin likelle, että jonkun kiven tai kannon päässä istuen voi katsella maalaamista. Hän näkyi olevan niin huvitettu taulun kehittymisestä, että unohti piippunsakin sammumaan.
Vitkalleen, ylen vitkalleen mutta yhtämittaa näin kuvan ja reunan alapuolen katoovan aina sitä myöden kuin katos vaipui taulun eteen. Minä en suinkaan ole luonteeltani vähintäkään pelko.
»No niin kauan minä vain, kun te syötte», intti poika, aikoen kuitenkin heti seuraavan käskyn kuultuaan, panna taulun pois. »Niin kauan», matki isä. »Antakaa pojan opetella kirjoittamaan», virkkoi Matti. »Mitähän hyötyä suliakin siitä opistasi on? Ei se ainakaan elätä?» »Eipä taida tappaakaan.» »Hm.» Isä oli vähän aikaa vaiti.
Ja silloin yhtäkkiä kuulimme T:ri Lutherin äänen takaamme sanovan heleällä, elähyttävällä sävelellänsä: "ystävät, mitä teette? Tuo ei ole oikea maalaus. Nämät ovat vaan laudat, jotka peittävät Mestarin taulun." Ja niin lausuen hän veti syrjään kauhean kuvan, jota olimme toivotonna katselleet, turhaan koettaen keksiä siinä mitään hellyyden ja kauneuden jälkiä.
Sillä hän sanoo itse näin: Seitsemän-vuotisen, viattoman lapsen kädestä tahdon minä ottaa tämän taulun joululahjakseni ja niin saatuna tämä taulu saarnaa minulle enemmän kuin seitsemän postillan vuotuiset saarnat.
Hän oli jo keksinyt seinältä erään toisen taulun, merimaiseman Strindbergiltä, jonka tämä joskus lienee ravintolan isännälle lahjoittanut. Tavallinen kuolevainen ei siinä nähnyt paljon muuta kuin mustaa. Mutta Topin haltioituneessa mielessä se kasvoi yhdeksi aikamme etevimmistä taideteoksista. Se on sentään poika, se Strindberg! vahvisti hän vielä kerran ajatuksensa. On se poika. Maljasi.
Jos ei ole tahdottu hylätä pyramiidimaista tekotapaa ja sijoittaa päähenkilöltä kumpaakin puolelleen taulun sivuille sekä asettaa heidän keskelleen viittä enkelinpäätä muodostumaan kauniiksi yhdyssiteeksi isän ja äidin välillä, olisi voitu joko siirtää päähenkilöt hieman vasemmalle tai myöskin laajentaa etäisyyttä molempain lasten ja vanhempain sekä lasten välillä keskenään, joten olisi helposti tullut vältetyksi se pikku virhe, josta olen rohjennut kohteliaimmin huomauttaa.
Hän tarjosi sen Emmerichille, lausuen: "herra aivan hyvä neekeri raukoille ja neekeri raukat myös hyvät herralle. Ottaa tämän. Jos tulee hätään Maron-neekerein käsissä, niin näyttää tämän taulun. Maron-neekerit näkevät, että herra on vanhan Gingan suojassa. Pelkäävät kovin Gingan taikakaluja, eivätkä tee herralle mitään."
Päivän Sana
Muut Etsivät