Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Minä taisin avukseni käyttää koko joukon voitollisia sotijoitamme ja myös suuren joukon syntyperäisiä Egyptiläisiä, näiden kanssa aloitin minä työn ja tunkeusin pyramidin ensimmäisen ruhon läpi, siksi kunnes, paljon vaivaa nähtyäni, tapasin yhden sen sisäisistä ja salaisista käytävistä.
Taavi oli sangen suuttuneen näköinen ja katsoi väliin tuomariin, ja väliin permantoon. "Missä aikomuksessa te menitte ulos iltasella elokuun 2:na päivänä?" kysyi tuomari. "Ei minulla erityistä aikomusta ollut", oli vastaus. "Kuinkas kauvan olitte vesakossa?" "Enhän minä kauvan siinä ollut". "Kuinka kauvan, kysyn minä. Olitteko neljännes tunnin edes?" "Niin taisin olla".
"Meitä kotolaisia kohtaan oli hän aina hyvä ja hellä, mutta kun tapasin hänet kadulla virkanutussa ja patukka kädessä virkansa toimituksissa, kuten hän sanoi taisin tuskin häntä tunteakaan, niin ankaralta hän näytti, se ei ollut sama isä, mikä meidän kanssamme iltasin leikki. Hän on vielä niin selvästi edessäni pikku sisar selässä; hän oli hänen silmäteränsä, ja pieni herttainen veitikka hän olikin, aina ystävällinen ja iloinen.
Minä annoin hänelle eroitessamme vähän bernsteinisen ristini, rakkain minulle kaikesta omaisuudestani, ja sain häneltä vähäisen hopea sormuksen, jonka hän, kuulematta kieltoani, repäsi toisesta korvastansa. Minä kannoin tämän vähäisen sormuksen mustassa rihmassa kaulassani, hänen ja molempien äitieni muistoksi, sillä minä taisin täydestä todesta pitää leskeä toisena äitinäni.
Isäni kääri sanaakaan enää lausumatta kultarahansa paperiin ja pisti sen taskuunsa. Hänen alakuloisuutensa ja äänetön surumielisyytensä koski minuun, vaan mitäpä sille taisin. Ilsen koko käytös osoitti erinomaista mielihyvää siitä, että oli toimittanut rahat varmaan paikkaan tallelle.
Siis kiitos kaikesta, sä luonnon suuri äiti, joka kohdussas mun kannoit, sitten ruumiin, hengen annoit, laskit maailmaan kuin pienen sokon lapsen, jota muiden täytyi kannatella, kunnes kypsyi tuosta itsetietoon, huomas lahjas, ihmekanteloisen, jolla soittamaan mä opin vihdoin, soitin aina niinkuin parhain taisin, vaikk'en oikeaa lie ääntä saanut.
Jos hän lausui sanaakaan enemmän, oli hänen tyyneytensä ja mielenmalttinsa lopussa. Eksköld katsoi Annaan ikäänkuin odottaen, mutta Anna oli ääneti ja kalpeana voimatta sanoa enempää. "Jopa minä nyt kömpelyydelläni taisin pahoittaa mielesi", alkoi Eksköld tyynesti, "mutta vielä kerran, Anna, usko vakuutustani, kun sanon, että nyt olen terve.
Hän yritti aukaista sen, nähdäkseen oliko sen sisällys tallella, mutta häpesi heti ajatustaan ja pisti sen muitta mutkitta takkinsa povitaskuun. Kiitos vaan, hän sanoi. Satuin vähän suomalaisten seuraan tässä. Ja taisin kulkea koko matkan tänne keskikaupungilta kovin ajatuksissani...
Minä taisin sulkea itseni niihin käsiin, jotka olivat myrskyn lähettäneet, ja etsiä turvaa itselleni ja omaisilleni Jumalan luona. Ja tämä oli todellakin kova koetus.
"Vai niin, te ette edes tiedä kuka minä olen? Erinomaisen vähän te todellakin olette utelias, sittenkuin henkenne vaaralla pelastitte minut! Jos mahdollista oli myös, että harvat pelastuneista minun tunsivat. Tuskin minun tarvitsee sanoakaan, että ensimmäinen kysymykseni, sittenkuin taisin kysyä, ja kuultuani, että te olitte lähtenyt pois, koski teidän nimeänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät