Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Enimmäksi osaksi se oli autiota, lakeaa; ainoasti siellä, täällä näkyi pieni pellon saarreke tai istutettu männikkö. Ylimpänä kaikista törröttivät summattomat, harmaat kukkulat, jyrkät, yksinäiset, yhtä vanhat kuin vedenpaisumus. Näiden nimenä oli Tor Druidin Tor, Kuninkaan Tor, Linnan Tor j. n. e.
Kuten petolintu, joka on iskemäisillään saaliinsa kimppuun, seisoi hän siinä korppikotkan kasvoineen ja hehkuvine silmineen, joiden yllä törröttivät valkoiset kulmakarvat. Jos Boleslavin katse olisi tällä hetkellä kiintynyt häneen, olisi hän jättänyt uudet kysymykset ja vaatimukset sikseen.
Nämä raastetut puut, jotka äskettäin olivat notkuneet punaisten ja keltaisten hedelmiensä painosta, seista törröttivät nyt alastomat oksat ilmassa, kauhistuneina siitä, mitä oli tapahtunut. Valepenkit, jotka olivat olleet niin ylpeitä salaisesta voimastaan, ne viruivat jalat ilmassa pensastoihin kaadettuina.
Silmämme olivat painuneet niin syviin kuoppiinsa, että ainoastaan niiden tuijottava terä sieltä kiilui. Lyhyesti sanoen olimme kaikki kuin kauhistavia luurankoja, se vaan eroa, että vielä vähän liikuimme ja puhuimme. Kummalliset päähineemme, jotka olivat bananas- ja pähkinäpuun lehdistä palmikoidut, niin että paljaat lehtien varret törröttivät ylöspäin, eivät suinkaan meitä kaunistaneet.
Jumalani, nyt anna minun osata oikealle paikalle, anna minun löytää hänet, pelastaa hänet, jos hän on vaarassa, kuolla hänen kanssansa, jos hän kuolla tahtoo!" Edelleen riensi hän sivu huviloiden, jotka siinä seista törröttivät kolkkoina, kamaloina kuin suuret, mustat ruumiinarkut, joille kuu himmeällä valollansa valmisti kateliinat.
Pelloilla se tarttui jäykkiin, keltaisiin sänkiin ja muodosti pieniä keiloja niitten ympärille. Koukkuiset, kuivat koivut kukkuloilla saivat joka oksan niitä täyteen ja peittyivät lopulta valkeaan vaippaan. Muutamat avonaisella paikalla olevat kallistuvat tieviitat olivat melkein lumeen haudatut; terävät vuorenhuiput vain törröttivät paljaina ja mustina.
Isännän piti olla olevinaan hänen isänsä, räätäli, mutta mistä saisi hän hyvän räätälin täällä metsän keskellä? Syyne meni etsimään korkeiden puiden välistä. Silloin näki hän lumikinoksen alla niin sopivan esineen, ettei hän koskaan voinut parempaa räätäliä saada. Se oli kapea, vanha, taittunut ja kaatunut männynkanto, jonka juuret ja haarat törröttivät ilmassa.
Samassa silmänräpäyksessä löi hän koiran saapuvilla olevaan isoon kiveen, niin että koiran pää meni aivan mäsäksi, ja muukin runko runneltui niin, että useasta paikasta nahka halkesi ja murskaantuneet luunpäät törröttivät niistä ulos. Vaara olikin suuri, sillä koira painoi etukäpälillään poikaa rintaan, ja suu oli auki kuin heinähanko, ja oli se tarttumaisillaan pojan kurkkuun.
Hänen kasvonsa olivat laihat ja vaaleankeltaiset, hänen syvälle painuneet silmänsä tuijottivat kamalasti, melkein kuni mielipuolen päässä, rypyt hänen otsassansa olivat lisääntyneet ja käyneet syvemmiksi, ja hiukset, kampaamattomina ja siivoomattomina, törröttivät melkein pystyssä.
Kuin pitkät viikset törröttivät olet sen suussa ja yhä hurjempaa vauhtia painettiin edelleen. Omituista! Kauhusta sekaisin joutunut Sakari kiroili sioille. Ne tuntuivat olevan hänen tiellänsä, estävän pakoa. Aivan irvellä ikenin painoi hän päästäksensä edelle, mutta turhaan. Kauhistunut sikalauma lisäsi vain vauhtia. Ukkonen räjähteli kamalasti, mutta sadetta ei vielä ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät