Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Minä sanoin, että olin ollut kurjempi, kuin luulin kenenkään uskovan, joka vaan tiesi, kuinka nuori minä olin. Ja minä anoin ja rukoilin tätiäni minä unhotan nyt millä sanoilla, mutta minä muistan, että ne silloin sangen paljon liikuttivat minua rupeamaan ystäväkseni ja suojeliakseni isäni tähden. "Mr. Dick", sanoi tätini, "mitä minä teen tämän lapsen?" Mr.
Nyt, Trot ja Agnes, katsokaamme Betsey Trotwood'in asiaa kasvoihin ja oppikaamme tietämään, millä kannalla se on". Minä huomasin, että Agnes vaaleni tätiäni tarkasti katsellessaan. Tätini, joka taputti kissaansa, katseli puolestaan hyvin tarkasti Agnes'ia.
Micawber katsoi tarpeelliseksi vähitellen valmistaa joko tätiäni taikka vaimoansa ja sanoi, että sen oli määrä lähteä pikemmin, kuin hän eilen luuli. "Vene toi teille jonkun sanan, arvaan minä?" lausui tätini. "Niin teki, Ma'am", vastasi hän. "No?" sanoi tätini. "Ja se lähtee".
Palatessani tätini luo tapasin hänet jo päällysviitta yllä, hattu päässä ja harso silmien edessä. Jo hämärsi ja sadetta rupesi ripsumaan astuessamme sillan yli vievää tietä. "Mihinkä aiotte?" kysyi ääni takanamme. Charlotte palasi vasta silloin metsästä. "Minä menen esittelemään tätiäni herra Claudiukselle", vastasin hänen kysymykseensä.
"Toipuu niin, kuin sopii toivoa nuoresta äidistä tämmöisissä surullisissa perhe-oloissa. Ei mikään estä teitä kohta menemästä hänen luoksensa, Madam. Se ehkä tekee hänen hyvää". "Entä tyttö? Kuinka tyttö voi?" kysyi tätini tuimasti. Mr. Chillip kallisti päätänsä hiukan enemmän ja katseli tätiäni, niinkuin sievä lintu. "Tyttö", lausui tätini. "Kuinka hän voi?" "Madam", vastasi Mr.
Hän kävi yhtä äkillisesti totiseksi jälleen ja, kallistuen eteenpäin, niinkuin ennen, sanoi ensiksi kunnioittavaisesti ottaen esiin nenäliinansa, niinkuin se todella olisi edustanut tätiäni: "Kaikkein ihmeellisin nainen mailmassa, Trotwood. Miks'ei hän ole tehnyt mitään, asettaaksensa asioita oikealle kannalle?" "Liian arka ja vaikea asia sillä tapaa välittää", vastasin minä.
Seisoen pöydän ääressä, sormi kirjan sivulla, paikkaa tietääksensä, ja heiluttaen oikeata kättänsä päänsä yli, kiihoitti Traddles, niinkuin Mr. Pitt, Mr. Fox, Mr. Sheridan, Mr. Burke, Lord Castlereagh, Viscount Sidmouth taikka Mr. Canning, itseänsä mitä tulisimpaan intoon ja syytti mitä myrkyllisimmällä tavalla tätiäni ja Mr.
Rakas poikani, minä toivon, ettet ole kokonaan uupunut?" "Minä olen täysissä voimissa", sanoin minä vähäisen vaiti-olon perästä. "Meillä on enemmän syytä ajatella tätiäni, kuin ketään muuta. Sinä tiedät, kuinka paljon hän on tehnyt". "Varmaan, varmaan", vastasi Traddles. "Kukapa sitä unhottaisi!" "Mutta ei siinäkään ole kaikki", sanoin minä.
Mutta nyt, kun rikkeimillä kengillä, tomuisena, päivettyneenä ja puoli-alastomana seisoin niin kauan ikävöidyllä paikalla, näytti se, kumma kyllä, haihtuvan, niinkuin unelma, ja jättävän minut avuttomaksi ja alakuloiseksi. Minä tiedustelin tätiäni ensiksi merimiehiltä ja sain erilaisia vastauksia.
"Minä arvaan, Sir", sanoin minä, yhä tahtoen säästää tätiäni, "ettei täällä ole tapa, vaikka joku oppiin ruvennut konttoristi olisi erittäin hyödyllinen ja pääsisi täydellisen taitavaksi ammatissaan " minä en voinut olla punehtumatta; tämä oli aivan kuin olisin ylistänyt itseäni "minä arvaan, ettei täällä ole tapa antaa hänelle hänen oppi-aikansa viimeisinä vuosina mitään "
Päivän Sana
Muut Etsivät