Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025


En ikänäni unhota niitä hetkiä, joina yksinäni öisin istuin hänen wuoteensa wieressä. Puhdas huone, puhdas sairaswuode, himeässä lampun walossa, yön hiljaisuudessa, teki jo sywän waikutuksen läsnä olijaan; siihen sitten wielä elämän ja kuoleman wälillä taistelewa sairas, joka ei wielä ollut peräti heittänyt toiwoaan paranemisestaan, maata riuwotti kalpeana, hiljakseen walitellen.

Etkö huomannut, kuinka sywän waikutuksen häneen teki niin wähäinen ystäwyyden osoitus? oikein wedet nousiwat silmiin", sanoi Mielonen, puolustaaksensa mummoa. "En minä kaikkia itkuja ... kyllä semmoista osataan. Etkäpä sinäkään mitään selwää ottanut, waikka siitä niin kerskailit.

Mutta "ihminen päättää, Jumala säätää". Waimon synnyttämisen hetki lähestyi. Hän lahjoitti Kristollensa kauniin ja terween tytön, mutta itse hän meni pois meni sinne, josta ei yksikään ole wielä koskaan palanut meni maan mustiin multiin. Tuo kallis ja suuri=arwoinen lahja wei häneltä itseltään hengen. Tuo kowan=onnen kohtaus teki Kristoon sywän waikutuksen.

Luulottelin että isäntä mahtoi olla jotenkin sairas, joka tekisi hänen noin alakuloiseksi ja sitten waikuttaisi muuhun wäkeen tuon sywän umpimielisyyden, joka heissä niin sywästi kuwasti. Nyt juuri tuli huoneeseen eräs henkilö, jota ei ollut ennen siellä näkynyt. Tullut oli arwiolta noin kuuden= tai seitsemäntoista wuotta wanha neito, joka kohta weti huomioni puoleensa.

"Mitäpä minä surisin, sillä ei minun aikani ole enää pitkällinen", toistin minä ääneen nuot sydämessäni wasta kuuluneet sanat. Poika ymmärsi ne, sillä hän hywin muisti, kenen sanomat ne oliwat. Ensikerrankin kuultuna oliwat ne sanat tehneet poikaan sywän waikutuksen; mutta nyt ne tekiwät wielä sywemmän, sillä poika pillahti heti itkuun.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät