United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt koko keskustelu salaman nopeudella selveni Ingrid'ille, ja lyöden käsiänsä yhteen asettui hän polvilleen kanervikkoon vastapäätä Synnöveä. Siten tähysti hän toista suorastaan silmiin; mutta Synnöve kutoi. Silloin Ingrid hymysuulla lausui: "Nyt taas olet minulta monta päivää jotain salannut." "Mitä arvelet?" kysäsi Synnöve luoden toiseen epävakaisen silmäyksen.
Synnöve naurahti, varoen itsellään olevan suuremman halun valssiin. "Eihän tuota mikään estäne," tuumiskeli Ingrid, neuvoen Synnöveä jalkojansa liikuttamaan; "sillä valssi on vaikia," "Kylläpä se sujuu, kun vaan alkuun päästään," päätti Synnöve, ja Ingrid rupesi laulaen alottamaan; Synnöve lauloi mukana, alusta hiljaan hyräellen; mutta lopulta äänensä täydeltä.
"Varsinhan minun jätät," kuului lempeä ääni hänen takanansa; Synnöve tuo oli, jolle oli mahdoton häntä seurata. Hän tuli hämillensä ja kääntyi päin Synnöveä, tuli takaisin, ojensi kätensä tyttöä vastaan ja ajatteli: Minä nostan hänet olalleni; mutta kun hän pääsi lähemmäksi, ei hän rohjennut tyttöön koskeakaan. "Minä astun kovin joutuisaan," sanoi hän. "Niin teet," vastasi Synnöve.
"Jumalan nimessä siis on se tapahtunut, jota mieluisammin tässä maailmassa toivoin," lausui hän ja astui poikki laattian Synnöven luo. "En sitä milloinkaan ole epäillyt," sanoi Sæmund ja nousi hänkin; "se, mikä yhteen kuuluu, se yhteen tulee." Hän meni toisten luo. "Mitä sinä lapsukaiseni tästä sanot?" kysyi äiti, hänkin lähestyi Synnöveä.
Sæmund häntä etsiskeli, taukosi siitä kumminkin, huomatessaan Ingrid'inkin poissa olevan. Sitten hän tiedusteli Päiväkumpulaisia, nämä joka talossa kyselivät Synnöveä, jota ei kenkään niin vilahdukseltakaan ollut nähnyt. Silloin kumpaisetkin itsekseen ja lapsittansa lähtivät kotiinsa. Mutta Synnöve ja Ingrid olivat hyvän matkan päässä siitä. "Melkeinpä kadun, että sinua seurasin," sanoi edellinen.
Synnöve vastasi vähän ääneti oltuaan: "Hän kuuluu olevan siinä varsin taitava." "Näkisitpä kerran vaan hänen tanssivan!" lausui Ingrid kääntyen päin Synnöveä. Mutta tämä vastasi pikaisesti: "Sitä en tahtoisi." Ingrid vähän säpsähti, Synnöve tarkasteli kudelmaansa sen silmukoita lueskellen.
Thorbjörn aikoi puhutella Synnöveä, mutta jätti sen siksi, kunnes mäen päälle pääsisivät, sitten taas kunnes olisivat rämeikön toisella puolen; mutta kun olivat siitä yli, piti hän alkamisen soveliaampana etäämmällä metsässä.
Thorbjörn'ille oli siinä tullut vähän vahinkoa, hän oli vuoteen omana, mutta ei hengestä pelkoa. Tämä sanoma paljoa enemmän suututti kuin huoletti Synnöveä. Ja jota enemmän hän sitä mietiskeli, sitä alakuloisemmaksi hän kävi. Monista lupauksistaan huolimatta Thorbjörn siis jälleen oli käytöksessään antanut hänen vanhemmilleen moitteen syytä.