Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Jacobi oikein jumaloi häntä; hän istui tuntikausia hänen kätkyensä ääressä katselemassa häntä ja oli oikein autuaallisen onnellinen pitäessänsä häntä sylissänsä. Mutta hän olikin niin sanomattoman hyvä lapsi, niin valkoinen, niin hiljainen ja kaino! Oikea pieni enkeli! Oi, oli niin vaikea luopua hänestä. Jacobi suri niin kauheasti, etten milloinkaan ole nähnyt miehen niin surevan.
Mutta hartaammin kiitän häntä sinusta tällä hetkellä, nähdessäni sinussa vanhuutemme ilon ja siunauksen, kun jaksat voittaa oman sydämmesi tehdäksesi oikein. Herra siunatkoon, Herra palkitkoon sinua!» Kauan hän piti häntä sylissänsä vuodattaen kyyneleitä hänen otsallensa. Minäkin suljin hänet syliini ja osoitin hänelle rakkauttani, kiitollisuuttani.
Kuningatar oli läsnä kaikilla oppitunneilla, sylissänsä aina sama koruompelus, joka ei ottanut edistyäksensä, ja kauniissa katseessansa aina tuo tarkkaavaisuus, jolle opettaja pani niin suuren arvon, jonka hän tunsi kaikissa hänen sanoissansa ja vieläpä hänen julkilausumattomissa ajatuksissansakin.
Mieheni huudahdus herätti minut autuaallisesta unestani näin edessäni poikani ruumiin ja sitten en enää nähnyt mitään. Se oli pitkä ja syvä horrostila. Minusta olisi kuoleman pitänyt olla helpompi. Tointuessani tunsin sydämmeni sykkivän poskeani vasten, avasin silmäni ja näin mieheni. Pääni lepäsi hänen sylissänsä. Mitä hellimmillä sanoilla hän koetti saada minut tuntoihini jälleen.
"Aina puoli-yöstä asti hän on tuuditellut lasta sylissänsä." "Sitten myöhemmin tahdomme puhua myöskin hänen kanssansa", Korintholainen sanoi, "mutta tänään olen tullut sinun tähtesi; sinulla on niin iloiset silmät ja sinun suukkosesi on ikäänkuin nauramaan luotu eikä laulamaan valitusvirsiä.
Nuorukainen piteli itseänsä eräällä kallionkulmalla voimalla, kuin olisi hän kantanut koko maailman sylissänsä, ja vaikka kuolin-vaaran pimeys ympäröi häntä, lensi erinomaisen suloinen tunne hänen sieluunsa, kun hän tunsi kuinka tyttö kiihkeästi pani pehmeät käsivartensa hänen kaulallensa ja kuinka hän hädässänsä painoi rintansa pojan kasvoa vastaan.
Imettäjä nousee ja tuo hänelle lapsen, ja mummo tuudittelee sitä sylissänsä.
Hän puhui paljon pojastansa ja näytti luulevan, että hän vielä kerran piti häntä, pikkuista poikaa, sylissänsä. Välisti hänen tunteensa puhkesivat ilmiin ja hän syyteli tuskan sanoja. Toisinaan hän isot ajat laususkeli: "petetty! petetty! hänen kauttansa petetty!" Tuosta hän taas hetken perästä tyyntyi ja hänen häilyvät ajatuksensa kääntyivät toisaalle.
Muuten ei hän ollut halunnut rakastajatarta keskustellaksensa tämän kanssa politikasta; sattuipa näet, että kun hän piti tätä sylissänsä rakkauden tunteen täydellisesti valtaamana, niin ryhtyi pehmeäkäsinen ja ruusuhuulinen pikku Colette keskellä kaikkea puhumaan Laibachin valtiopäiväin viimeisistä päätöksistä ja siitä vaikutuksesta, minkä joku kuningasmielinen julistus oli tehnyt Illyrian kansaan.
Hänellä on povessa Pyhyytt' omatekoista, Hyväelee tätä Eikä tule hätä Hälle turvasta. Joka tuntee sydämen, Kuinka se on saastainen, Hän on ahkerana Avun hakijana, Kunnes löytää sen. Tuota kiirein kulkevaa Jesus vastaan kiiruhtaa, Sylissänsä kantaa, Suuta vielä antaa, Armoin armahtaa. Herra on meidän Kuninkaamme, Hän meitä auttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät