Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025


Hän tahtoi antaa oman voimansa valkoiselle lemmen kukalle sen kalpean naisen sydämmessä. Hän tahtoi antaa kaikki mitä hänellä oli, että sen miehen onni pelastuisi, sen miehen, jota hän rakasti. Ja hän paljasti oman sydämmensä ja viilsi siihen haavan. Syvän haavan. Siitä haavasta vuoti hänen lämmin, punainen sydänverensä.

Petrea olisi antanut sydänverensä parista viinipisarasta, sillä hän huomasi Saaran heikkoudesta hänen olevan kuolemaisillaan. Nyt täytyi hänen tuskaantuneena antaa Saaralle tuota huonoa vettä, johon hän kuitenkin ensin pusersi vähäsen puolukoita saadakseen sen virkistävämmäksi. Saara kiitti ikäänkuin se olisi ollut jumalainjuomaa.

Ruusupensasta minä en tarvitsekaan, sillä niitä saavat ainoastaan sankarit, jotka kaatuvat taistelussa. Punaiset ruusut merkitsevät, että sankari, joka makaa niiden alla, on uhrannut sydänverensä isänmaan eteen, mutta minähän en ole tehnyt sitä

Hanneksella ei ollut muuta neuvoa, kun tyytyä käskyyn ja valmistaa itsensä matkaan ja tarkemmin mietittyään olisi hän tahtonut jo seuraavana päivänä lähteä taistelemaan maansa edestä ja ansaitsemaan ihanaa palkintoansa, jonka varmaan uskoi saavansa takaisin tultuansa, jos sitä ennen ei olisi päässyt vartoomaan häntä toiseen maailmaan, vuodattaneena sydänverensä viimeisellä tappelutantereella kalliimpainsa tähden.

»Sen teenkin», sanoi Aimo iloisesti, »mutta mene sinä, nuorukainen, takaisin Kammon palvelukseen, koe Lempeä puhutella ja ilmoita hänelle, että Aimo, vaikka sydänverensä vuodattaisi, on hänet pelastava Kammon kahleista. Tulevana iltana, ennenkuin aurinko on maillensa mennyt, pitää minulla joku pelastuskeino olla ajateltuna. Lähde nyt; toimita tehtäväsi, ja onnea matkallesi

Muistanpa vielä sen ajan, jolloin teidän miehenne isä kerjäten rukoili isääni hänelle armosta myymään muutamia tynnyrejä jyviä, kun koko hänen väkensä oli nälkään kuolemaisillaan. Muistan vielä senkin päivän, jolloin kuusi Larssonia, kaikki nuoria uljaita miehiä, asettautui teidän miehenne komentoon eikä yksikään heistä palannut, sillä se kunnia maksoi heille heidän sydänverensä.

Ovathan ne hyvät nuo yleiset aatteet ja harrastukset, Mutta ne ovat ihmeen kylmäkiskosia seuralaisia, kuin on tullut vanhaksi. Suoraan sanoen: Kun ei ole mitään muuta elämässä harrastettavaa, niin tunteepa itsensä niin köyhäksi ja hylätyksi, että mielellään antaisi sydänverensä, saadaksensa edes yhden, jota rakastaisi ja joka antaisi rakkautta takaisin.

Kirotut lurjukset, minä tahdon nähdä heidän sydänverensä!" Hän rauhoittui kuitenkin eikä näyttänyt ollenkaan vastustavan vakavaa keskustelua. Samassa tuli eräs poika juosten Janvillestä. "Mitä sinä tahdot?" "Tässä on sähkösanoma herra Lepailleurille." "Anna tänne." Poika oli jo lähtenyt, mutta mylläri vaan katseli sähkösanomaa avaamatta sitä.

Myöskin tajusi hän sen pohjattoman onnettomuuden, johon hänen raivoisa mielikiihkonsa oli syössyt hänen kasvatussisarensa ja hänen mielessänsä syntyi niin suuri tuska, että se pusersi hien suurina pisarina valumaan alas hänen otsaltansa. Syvästi katuvaisilla ja tuskaantuneilla silmäyksillä katseli hän Elviraa. Mielellänsä olisi hän nyt sydänverensä vuodattamalla ostanut takaisin hairauksensa!

Aion puhua siitä kansasta, joka on, miekoin taistellen ulkonaisia vihollisia vastaan, vuodattanut tuoreimman sydänverensä isänmaansa hyväksi, siitä kansasta, jonka taisteloiden ja kärsimysten hedelmänä me nautimme niitä valtiollisia ja yhteiskunnallisia etuja, jotka meillä ovat olemassa; puhun siitä kansasta, jonka kärsimisten ja vaivojen hedelmänä mekin voimme tämänkin hupaisen hetken huolitta viettää keskellä ylöllisyyttä; siitä kansasta, joka nytkin, synkällä, raskaalla mielellä kävelee viljavainionsa ympäristöllä ja tähystelee taivaan rantoja, sillä luonnon-voimat uhkaavat taas yhdellä iskulla korjata pois hänen vuoden-pitkään vuodatetun hikensä ja väkensä.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät