Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025


Maalla jos katosi ihminen, niin liikkeelle lähtivät kylämiehet eikä ajateltukaan heretä ennenkuin kadonnut oli löydetty. Kuinka toisin täällä! Vaikka on sotaväkeä ja muuta väkeä, jotka joutaisivat hakuun lähteä, niin tietävinäänkään ei olla pojan katoamisesta. Se on sydämmetöntä välinpitämättömyyttä kuin annetaan heikon ja turvattoman...

"Minä sanoin hänelle aivan suoraan, että se oli sydämmetöntä ja säälimätöntä; minä oikein kiivastuin. "Mutta mistä syystä hän vielä nytkin väijyy häntä, sitä tahtoisin myös hyvin mielelläni tietää"... Täytyi tietysti jättää häitten viettäminen Inger-Johannan päätettäväksi. Ja siitä asiasta syntyi pitkä kirjevaihto.

Mutta pakoittaa meitä tulemaan aamurukoukseen, vaikk' ei ole tuntejakaan, se on julmaa, se on sydämmetöntä, sen sanon! Vuorela. Se on tietysti tuon luikertelevan pappismiehen, tuon hänen Adooniksensa, syy. Sitä miestä minä epäilen. Hakkaako hän todellakin tuota vanhaa kaunotarta, vai mitä hänellä on mielessä. Niin, sitä en minä vaan ymmärrä. Lassinen. En minäkään.

Vaan tänne etäälle se ranta näyttää ystävälliseltä, sovinnolliselta ja somalta ja lempeämpi kuva painuu siitä nyt sieluuni. En näe siinä pienoismaailmassa nyt sydämmetöntä ankaruutta enkä sortoa, se päinvastoin ajaa mieleeni toivoa ja intoa. Tunnen voimani paisuvan ja tahtoni saavan tarmoa. Näen edessäni taas aavan työalan ja voitettavia voittoja ja uskallukseni enenee.

Tähän saakka "ei huomattu" mitään, yksinpä lääkärikin, vanha äijä Williams, kosketellen sormellaan sairasten vankien pöhöttyneitä jalkoja, joka kerran sanoi: "ei tämä vielä ole mitään", ja määräsi sairaalle lusikallisen maitoa sekä mädäntyneen ruoan sijaan hapankaalia ja puuroa. Hoitajain, päällikkökunnan ja vartijain käytös vankeja kohtaan oli kyynillistä, sydämmetöntä ja raakaa.

Tuntui niin kolkolta puhutella tässä jylhyydessä miestä, joka ehkä ei enään voinut vastata, mutta olihan sydämmetöntä lähteä katsomatta, elikö hän ja oliko hän avun tarpeessa. Puvusta tiesi hän hänet venäläiseksi soturiksi, mutta kasvot teki tuntemattomiksi miekanhaava otsassa ja hyytynyt veri, joka peitti silmät ja posket. Maria kosketti keveästi hänen kättänsä.

Kuin ystävällinen tehtaanisäntä luuli ensi kiukun jo lauhtuneen ja koetti taivuttaa tuota sydämmetöntä, niin Legree tuskin viitsi kuullakaan ja lausui vain kylmäkiskoisen neuvon, että Wilsonin ei pitänyt huolia asioista, jotka eivät häneen koskeneet. Siten oli Yrjöltä kerrassaan kadonnut kaikki toivo päästä tuskauttavasta tilastaan. Toinen luku. Pakosalla.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät