Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"En, en minä ole kertaakaan rukoillut Jumalaa", sanoi Asari kolkosti. "Rukoile siis nyt ensi kerta!" kehoitti Heikki. Asari purskahti toisen kerran itkuun, ja se itku ei ollutkaan nyt pettyneen toiwon ja menetetyn kunnian kaipaamisesta tullutta, waan kyyneleet wuotiwat oman wiheliäisyytensä tuntewasta sydämestä.
Minä en tietänyt, mitä minä saarnatessani sanoin, mutta se wuoti sydämestä, joka oli pettyneen toiwon katkeruutta täynnä. Sentähden se lienee ollut, kun saarnani sanottiin suurella woimalla kuwanneen ihmisen useinkin surkeasti pettywän pyrinnöissään ja toiweissaan ja kuinka wähän on luottamista kunniaan, loistoon ja omaan petolliseen sydämeensä. Mitenkä lienee ollutkin.
Ei tarvitse hakea tähän muuta syytä kuin sen, että keveimmät ja helpoimmin liikkuvat verisolut ovat sopivimmat synnyttämään näitä elonhengekkeitä ja että ne ennemmin kulkevat aivoihin kuin muualle. Sillä ne valtimot, jotka johtavat elonhengekkeitä aivoihin, kulkevat sinne suorinta tietä sydämestä.
Mutta ei heidän hyvyytensä tullut ihmisrakkaudesta eikä sääliväisestä sydämestä köyhiä kohtaan; vaan he tekivät laupeuden työtään siinä taitavaisessa uskossa, että, kun he antavat köyhille almua, Jumala siunaa heidän rahoillensa monenkertaiset voitot ja siten kasvattaa heidän varojansa paljoa kiiruummasti kuin tavallisesti.
Minä jäisin lohduttomaksi lopuksi päiviäni, jos ken rohkenisi himmentää tuon ihanan helmen, jonka puhdas, taivaan sininen loiste on silmieni ihastus! Kirotut olkoot silloin kaikki siteet, joilla olen estänyt punaisen veren vuotamasta tämän nuorukaisen sydämestä!" "Teidän liian suuri rakkautenne tyttöön tekee, että näette vaaran likempänä ja suurempana, kuin se tosiaan onkaan.
"Kiitoksia, Mr. Peggotty", sanoin minä ja annoin hänelle päällystakkini seinään ripustettavaksi. "Se on ihan kuiva". "Niin onkin!" arveli Mr. Peggotty, pidellen minua hartioista. "Kuiva kuin lastu! Käykäät istumaan, Sir. Teille ei tarvitse sanoa tervetultua, mutta te olette kaikesta sydämestä tervetullut". "Kiitoksia, Mr. Peggotty, minä olen varma siitä.
Lutherin käsi näyttää laskeneen pois sotatapparan, ja tultuaan sairastavan, haavoitetun ja hämmennetyn väkensä luo, hoitaa hän heitä kuin armasteleva nainen niinkuin meidän oma äitimme, joka nyt on itse saatu rakastamaan ja kunnioittamaan häntä kaikesta sydämestä.
Pikku Mooses piti puoliansa puremalla ja huutamalla. Manassella oli vielä housuista paha riesa: toisella kädellä täytyi niitä pidellä. Mutta hyvästi hän antoi. Hän antoi täydestä sydämestä. Atte katseli kädet housuntaskussa, lämpeni ja innostui. Kerrankin kun Manasse antoi oikein nasevan nyrkiniskun, pääsi häneltä aivan ihastunut äännähdys: »Voi saatana!»
Hän luuli, ettei Johannes enää ollut elävien seassa. Hän ajatteli Marian sydämestä aikaa voittaen kyllä astuvan syrjälle sen kuvan, joka nyt oli hänen elämänsä, antaen sitten sijaa toiselle. Arvoituksena oli kumminkin hänelle, mitä Johanneksen ja Marian välillä oli tapahtunut. Että Johannes Mariaa rakasti, sen luuli Klaus tietävänsä; että Maria Johannesta rakasti, sen tiesi hän.
He purskahtiwat molemmat itkuun ja siinä he hywän aikaa antoiwat kyyneleittensä walua, mutta nuo kyyneleet eiwät tulleet mielen katkeruudesta, waan ne wuotiwat anteeksi=anowasta ja anteeksi=antawasta sydämestä, ja molemmat tunsiwat itsensä lohdutetuiksi. Ihme kumma!
Päivän Sana
Muut Etsivät