Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Koki siinä Ropottikin jotain sanoa, mutta ei tuo ottanut hänen viisauden-valtakunnassaan se kesä tullakseen. Tuota nyt tää, koki hän: Tää nyt suutari Andrein akka ja... Prpoh... Häh, sinä!... Etkö juokse! hylkäsi hän lopulta koko yrityksen ja käänsi puheensa sadatteluksi hevosluuskalle. Ja se tuo auttoikin.
Levottomuus, juokseminen ja huuto ilmaisivat selvään, että jotain oli tapahtunut. Suutari Jo pilkisti renkituvasta, naskali kädessä ja lauta sylissä.
Meillä on matkassa teetä ja kahvia ja minkä mitäkin. Kun talosta saisimme tulisijaa ja keittoastioita, niin iltamme kuluessa viljelisimme tuomisiamme. Pitäisi löytymän, sanoi suutari lestiään. Patoja ja kattiloita löytyy ja tuossa loukolla on rojo honkaisia halkoja. Auno tuli navetasta. Vieraat käteltyään hän rupesi vierasten neitien kanssa laittamaan hellaan tulta ja pesemään patoja.
Nyt oli tämä naimisissa erään suutarinsällin kanssa. Heillä oli sievä koti Pitkänsillan takana. Jaana kävi joskus pyhä-iltoina heitä katsomassa. Suutari oli mielipiteiltään sosialisti, samoin hänen vaimonsakin. He tapasivat hyvän oppilaan Jaanasta.
"Tulen kysymään, kuinka kävi saappaitteni, joista minä silloin jouluna karkasin!" Suutari Jo säpsähti. "Joll'ei se ole Rejer, niin saatte ajaa minut suoraan Opdalin-vyöryn alle!" huudahti hän vilkkaalla tavallaan.
Hovilan varsinaisena suojelusväkenä oli siis kaksitoista henkeä sekä lisäksi kymmenen talonpoikaa, jotka Jessenhaus oli sinne nykyisin haalinut. Talonpojat, suutari ja kaksi renkiä asuivat pienemmässä rakennuksessa, joka oli isompaa vastapäätä. Ulkohuoneet miltei yhdistivät toisiinsa rakennusten päät, jättäen väliin vain pienoiset solat.
Viemme lukijan erääseen ensinmainittuun lajiin kuuluvaan komeaan ravintolaan Baggeninkadun varrella. Sen kilpeen oli kuvattu mainio "Jerusalemin Suutari", lestikimppu selässä, vaahtoava olutkipponen kummassakin kädessä. Mieluista kyllä iäti janoiselle, iäti kuljeksivalle suutarille!
Suutari Sormusen kalvakoita pikkuvunukoita tuotiin niinikään vuorotellen tänne "viheriälle laitumelle", kuten kummiukolla oli tapana sanoa, ja Merenlahden isäntäväen suurimpana riemuna oli osoittaa hyväntahtoisuuttaan ja nähdä ympärillään iloisia kasvoja. Annasta tuntui tämä kesä useasta syystä onnellisimmalta, mitä hänellä oli ollut vuosikausiin.
Päästyään kappaleen matkaa kappelista, hän katsahti taakseen ja näkikin silloin, että tuo ihminen oli hiukan siirtynyt ulommaksi kappelista, liikahdellen ja kurkistellen ympärilleen. Suutari säikähti kahta kauheammin, arvellen mielessään: "käynköhän sen luo vai menenköhän vaan tieheni. Kun vaan ei kävisi pahoin, jos sitä lähestyn: kuka sen tietää, mikä mies se on.
Minä olin onnellinen ja Ilse oli hyvin tyytyväisenä nyykäyttänyt päätänsä, sillä suutari oli ystävällisesti antanut kokonaisen komppanian kiiltäviä nauloja marssia työpöydälle ja seisahtua sormen paksuihin anturoihin. Nyt kiilsivät ne kiitellyt naulanpäät oikein ivallisesti minua vastaan. "Varjelkoon sitä lasta! Onhan hän todellakin jättänyt kenkänsä tänne!
Päivän Sana
Muut Etsivät