Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Toverillensa sanoi Aake Berg heidän Drottninggatan nimistä katua kohti käydessä: "Siihen huoneesen viemme vangit ja pidämme heidät kätkettyinä siksi, että heitä uhkaava kuoleman tuomio on peruutettu. Mutta jos heille ei suoda armoa, niin lähetämme heidät salaa pois valtakunnasta, siinä tapauksessa nimittäin, että meidän onnistuu pelastaa heidät vankilasta."
Se miehuutena pidetään, Kun kovin jaksaa juoda, Siks kaikki siihen vietellään, Ei selvän' olla suoda. Kun isä armas lapsilleen Ei veistä käteen anna, Ett'ei he saisi toisilleen Surmaksi haavaa panna; Niin ei myös hyvä Herrakaan Voi antaa viljavuotta, Kun vilja viinaks laitetaan, Mi kuolon kolkon tuottaa.
Järjen pitkäperjantai Minussa myös alkuns sai, Kidutti mun sieluain, Miten mailma Jesustain, Sanoi: "Jesus kuoli pois; Ken nyt sua auttaa vois?" Näin se myös mun peljätti: "Suuret on sun syntisi; Sinua ei valita, Sull' ei suoda armoa". Kysyin: "Mistä avun saa?" Vaan ei ollut auttajaa. Järki petti minua Kauan niinkuin kiusaaja, Tahtonut ei armoa Omistaa vain armosta.
Mylly-äite piti jo itsensä semmoisena, ja rupesi luonnollisesti hieromaan silmiänsä, mutta kun ei onnistunut saada ulos yhtä kyynelettä, taukosi hän siitä, löi kätensä ristiin ja lausui, varsin hartaasti katsoen äite Pentinpojan päälle: "Ja minulle tahtoo äite suoda niin hyvää, että toivoisi Uotin saavan ottaa kaikkea!"
Annetaan hänen vaan suoda Ferquhard'ille joku suosionsa merkki, niin tämä on hänen tähtensä luopuva suvustaan sekä heimostaan, jäävä pois tappelusta ja pakeneva tytön kanssa erämaille".
»Antaisin minä hänelle vaikka kaiken hänen viekkautensa anteeksi», virkkoi herttua sitten Crévecoeur'ille; »mutta sitä en voi suoda anteeksi, kun hän luulee minut semmoiseksi pölkkypääksi, että uskoisin hänen puheensa todeksi.»
Oi äiti, en taida rakkauttani ilmituoda, en sanoa mitään; sen saat sinä anteheks suoda: ei sellaista sanota. Sua rakastanhan niin äärettömästi. Miks olet niin kaukana? Oi, luokseni saa, kipeästi sua kaipaan, mun syömmeni kärsii.... Oi äiti, ma lempinyt oon, sitä ainakin kuvitellut.
Tahdotko suoda minulle niin suuren ja ansaitsemattoman ilon? Se oli oikein, aivan niin sanoi Kaarina, virkkoi vanhus rukin äärestä Ja siihen vastasi hänen miehensä... Hänen miehensä vastasi, virkkoi kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, ettei hän Jumalan eikä ihmisten edessä ansainnut semmoista vaimoa. Ja muistatko, sanoi hän, että sinä kerran, kaksikymmentä vuotta sitten, ennustit kaiken tämän?
Eikö kaunis orpanamme voi suoda anteeksi vähän tuittupäiselle sukulaiselleen Richardille?" "Kuka voipi *Richardille* anteeksiantoa kieltää", sanoi Edith, "jos Richard voipi saada anteeksi *kuninkaalta*?" "Kas niin, orpanani", vastasi Leijonasydän, "tämä on kovin juhlallista.
Oppaani kuuli heidät huutaviksi, puoleeni kääntyi, lausui: »Varro, näille sopivi meidän suoda kunniata. Ja tulta jos vaan tuon ei paikan luonto niin purkaisi, ma sulle mainitsisin: paremmin sopis sun kuin heidän juosta.» Kun pysähdyimme, alkoivat he jälleen tuon vanhan virren, kunnes päästen liki he rattaan rakensivat askelistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät