Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Minä olin odottanut varsin toista palkintoa monista valvomista öistäni ja huokasin itsekseni samaten kuin entinen runoilija: "Kyllä taitoa kiitetähän, vaan palkkoja sille ei suoda." Mutta kun olin ylen utelias, ja sitä paitsi palattuani toivoin parempata palkintoa, otin tämän toimen tehtäväkseni suurella mielihyvällä.
"Ikuiset jäähyväiset. "Huomenna on verinen taistelu. "Sinun Kuningas on sallinut minun vielä kerran nähdä neito "Neito, jota en olisi suonut kenellekään toiselle kuin hänelle. "Tai", lisäsi hän katsellen intohimoisesti hänen vartaloaan ja hiljaa kättään kohottaen, "joka minun täytyy suoda enkä kuitenkaan voi".
Mutta enin, mitä kuningas voi suoda kansalleen, on hymy semmoinen, kuin koska päivä hymyilee Grampian-vuoriston lumihuipuille yhtä kaukainen, yhtä vähän sulattavainen. Voi, Robin! meidän isällämme oli tapana meitä hyväellä, ja jos hän jolloinkulloin toruikin, niin hän torui lempeällä äänellä.
Lakatkaatte te kaikesta huudosta sekä melusta, ja jokainen aseisin kykenevä mies, joka on meidän kauniin kaupunkimme ystävä, laittakoon aseensa kuntoon, ja olkoon valmis Isolle-kadulle tulemaan, niin pian kun raatihuoneen iso kello vongahtaa. Ja sitten me taikka kostamme tämän meidän naapurimme murhan taikka annamme itsemme sen kohtalon alttiiksi, minkä taivaan Herra katsoo hyväksi meille suoda.
Sillä olihan hän kuullut puhuttavan, että useilla kansoilla on sellaisia aikoja, jolloin ei heidän sovi aloittaa sotaakaan. Mutta minkätähden eivät he siinä tapauksessa antaneet Chilonia oikeuden käsiin? Minkätähden apostoli sanoi, että jos joku seitsemän kertaa oli rikkonut, hänelle seitsemän kertaa piti suoda anteeksi.
Se olisi sama kuin jos kupari- tai kivimuuri pystytettäisiin välillemme. Minä luulen, sanoi tyttö, että Jaanalla on hyvät syynsä suoda meille kaikkea hyvää. Hän suosii meitä; minä tiedän kyllä asioita, joita ei kukaan muu tiedä.
Teidän majesteettinne suvaitkoon armollisimmasti suoda minulle anteeksi, sanoi hän, tämä lippu on tosiaankin minulta. Sattumalta kuulin, että erästä nuorta, kreivi Hornin perheessä olevaa tyttöä eräs narri ajeli takaa, ja minä katsoin olevani velvollinen varoittamaan hänen holhoojaansa, erästä vaasalaista kauppiasta, nimeltä Larsson. Joutavia!
Ilman Ranskaa minä olen hukassa! Ja ilman säätyjä on teidän majesteettinne pelastettu! Mutta säädyistä muistuu mieleeni toinen asia: suvaitseeko teidän majesteettinne suoda hetken huomion osalle uskollista kansaansa, jonka näen lähenevän tuolla lehtimajan luona?
Minun täytyy nyt lähteä linnaan, keskeytti kreivi V. hänet, ja sinä, parahin kreivini, palaat nyt kotiisi... Voit olla huoletta, sillä asia on minun käsissäni... Minun kyllä onnistuu, olkoon syytös kuinka musta tahansa, todistaa sinut viattomaksi, luota siihen... Kuitenkin täytyy sinun suoda anteeksi, että muodon vuoksi istuu kotimatkalla ajajasi vieressä muuan poliisipalvelija, joka sitten jää eteiseesi siksi, kunnes määrätään toisin... Pysy kauniisti kotona tämän päivää ja luota hyvään ystävääsi... Au revoir, parahin kreivi!
Ja älkääpäs luulko, että heillä päivisin oli tapana seisoskella kadun nurkissa lörpöttelemässä nuorten keikailijain kanssa, kuten "huonompain" ihmisten tyttäret saavat tehdä!" "Ei, mutta kuulkaahan toki, Katri neiti", keskeytti rouva Andersson, hän, jonka oli onnistunut hankkia tytöilleen niin "hyvät paikat", "nyt saatte suoda anteeksi, että minun oikein täytyy teille nauraa.
Päivän Sana
Muut Etsivät