United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lähimmältä seuraavalta ajalta ei everstiluutnantti Stålsköld'istä ole mitään erinomaista kerrottavaa, paitse mitä Pekka ja sotamiehet muistuttivat, nimittäin "että heidän everstiluutnanttinsa kävi yhä juonikkaammaksi ja että oli vaikea enää tehdä mitään hänen mieltänsä myöten". He kummastelivat suuresti mikä onneton seikka lienee "tehnyt hänen niin tyytymättömäksi kaikkeen" ja odottivat "että hän parantuisi", mutta vuosi kului loppuun eikä mitään parannusta kuulunut.
Heidän tunnussanansa tuli olla "Jumalan avulla", ja Jumala oli totisesti auttava heitä, jos he yksimielisesti ja miehuullisesti taistelisivat, niinkuin olivat luvanneet, viimeiseen verenpisaraan asti. "Jumalan avulla!" kajahuttivat sotamiehet vastaukseksi, ja taistelu alkoi.
Vouti tietää sen; menee metsään Maron-neekeriä kutsumaan; puhuu heille: 'herrani huoneessa paljo kultaa ja hopeata; voitte tulla sitä noutamaan milloin hyvänsä. Siellä ei mitään vaaroja; sotamiehet ovat jo lähteneet. Maronit ryöstävät mielellään, tulevat, valloittavat kartanon, huoneet; tappavat kaikki ja pötkivät tiehensä vuoristoon, ennenkuin apu ennättää.
Väittävät, että sotamiehet varastelivat. Mutta, haha, eikö sillä, joka on opetettu tappamaan oikein äkseeraamalla, pitäisi olla oikeus varastaakin? Onhan varkaus tappamisen rinnalla pieni synti. Niin sen piti mennä. Ja niin ihanasti se alkoi!
Innostusta synnytti erään armeijaedustajan lause: "Sodan päätyttyä me sotamiehet kivääri kourassa säädämme Venäjälle lakeja." Kaikki Tsheidsen esittämät päätöslauselmat hyväksyttiin. Sitten edustajat lähtivät kotiin tai rintamalle, ja Pietarin tehtaantyömiehet ja linnaväen sotilaat hallitsivat Venäjää niinkuin ennen.
Bertelsköld kääntyi ratsusotamiesten puoleen, jotka olivat seuranneet häntä tupaan, ja huusi vihoissaan: Viekää pois tuo mieletön nainen kamarin ovelta. Ruhtinattaren täytyy olla siellä, elävänä tai kuolleena. Sotamiehet astuivat lähemmä, lapset alkoivat itkeä.
Suomalaisten katkeruus kasvoi päivä päivältä, sotamiehet karkasivat joukottain, ja kulkupuheet, että Suomi oli jätetty tuhottavaksi, nostivat kaikkialla vihaa ja kauhua. Armeijan lähestyessä pakeni väestö ikäänkuin vihollisen edestä, ja venäläiset etenivät ruotsalaisten kintereillä.
Hyvään alkuun oltiin siis nyt päästy. Mutta aseettominakin tekivät sotamiehet niin paljon vastarintaa, että he pari kertaa olivat ehtineet korkealla äänellä huutamaan "hollah! hollah!" ennenkuin rynnäkön tekijät saivat suukapulat sidotuiksi heidän suuhunsa. Tämä heidän huutonsa kerrassaan teki vankien pelastamistoimessa puuhaajain kaikki toiveet ja toimet mitättömiksi.
Mutta he olivat kadottaneet uskonsa voittoon ja tämä tappio oli suurempi kuin mikään muu. Turhaan koetti Keller rohkaista heidän mieliään; turhaan kuljettivat munkit kultaista Marian kuvaa muureja pitkin. Yön pimetessä oli kaikki sekaisin, sotamiehet eivät totelleet enää käskyjä ja suurimmat pelkurit tuumivat jo keskenään, eiköhän olisi parasta pelastua pakenemalla yön selkään.
Turhaan vakuutti Amos itse olleensa ryövärien vankina ja päin vastoin hakevansa heiltä suojellusta. Sotamiehet juuri nuo harvat huonot palkkasoturit, josta rosvopäällikkö oli puhunut tarvitsivat vankia itselleen, todistukseksi onnistuneesta uloshyökkäyksestä, ja jos joku ihminen näytti rosvolta, niin oli se tuo ryysyinen, yksisilmäinen Amos.