Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Tsaarin murhassa sosiaalivallankumouksellinen puolue 13 p. maalisk. 1881 oli saavuttanut terroristisen taktiikkansa kohopisteen, mutta toivotun vapauden sijaan saanut aikaan mitä jyrkimmän taantumuksen, ja julkinen mielipide tuomitsi vääriksi vallankumoukselliset pyrinnöt.
Entisen opettajan intohimoiset esitykset tekivät tsaariin tarkoitetun vaikutuksen. Hän alkoi horjua ja jätti asian edelleen harkittavaksi eräälle "erityiselle komitealle", jonka esimiehenä toimi Loris-Melikov. Ratkaisu oli siis lykätty. Silloin sosiaalivallankumouksellinen puolue jälleen karkein käsin tarttui Venäjän kohtaloihin.
Hänen kuolleeksi julistamansa sosiaalivallankumouksellinen puolue oli herännyt uuteen eloon sen tervehdyksen johdosta, minkä uusi tsaari oli lausunut mykille onnentoivottajilleen Talvipalatsissa. Sen perustajat olivat Gershuni ja Tshernov, muuan heidän kelvollisimpia johtajiaan oli insinööri Jevgeni Asev, joka samalla oli poliisiosaston palveluksessa, mikä vasta 1908 tuli tunnetuksi.
Seuraavissa syysvaaleissa semstvokokouksiin kadettien vastustajat melkein kaikkialla voittivat, niin että hallitus nyt saattoi laskea saavansa kannatusta politiikalleen maaseudun itsehallinnon taholta. Tämä vanhoillinen virtaus kesti vuoteen 1912. Sosiaalivallankumouksellinen puolue alkoi hajautua. Uusia murhayrityksiä suunniteltiin, mutta ne tehtiin ajoissa tyhjäksi.
Vallankumouksen järjestämisen ottivat huolekseen sosiaalivallankumouksellinen puolue ja "vapautusliitto", joita mitä tehokkaimmin kannattivat kaikkien rajamaiden sosialistiset puolueet, missä venäläistyttämispolitiikka oli ennakolta muokannut niille maaperää.
Tällä vetoamisella oli vain osaksi menestystä, kun kahdeksastatoista puolueesta vain seitsemän sitä noudatti: vapautusliitto, Puolan kansallisliiga, Venäjän sosiaalivallankumouksellinen ja Puolan sosialistinen puolue, lättiläinen sosiaalidemokraattinen puolue sekä armenialainen ja grusialainen sosiaalivallankumouksellinen liitto.
Kesällä 1903 kohtasivat toisensa sopimuksen mukaisesti Schaffhausenissa eri leirien vapaamieliset ja radikaaliset poliitikot ja perustivat, puheenjohtajanaan Petrunkevitsh, perustuslaillisten semstvoharrastusten veteraani, "vapautusliiton". Tämän liiton huomattavimpia jäseniä olivat ruhtinaat Pietari ja Paavali Dolgorukov, N. Lvov, D. Stahovskoi, professorit S. Muromtsev, P. Miljukov, M. Kovalevski, sosiaalivallankumouksellinen kirjailija Korolenko ja hänen puoluetoverinsa, semstvotilastomies Annenski.
Sosiaalivallankumouksellinen Savinkov, sotaministeri Kerenskin sotilaallinen neuvonantaja ja apulainen, varusti tilapäiset linnoitukset tykeillä ja revitytti Pietariin johtavien rautatieratojen kiskot. Kaupunkia kohti ratsastava kaukasialainen "villi divisioona" otettiin vastoin odotustaan vastaan tykkitulella.
Päivän Sana
Muut Etsivät