Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Mitä hittoa siitä! Minä liikun, ystäväsi liikkuvat, lopulta sinä itsekin alat liikkua, kun arka kohtasi kivistää. "Missä hammasta särkee, siihen kieli koskee." Me kyllä ymmärrämme toisiamme. Sinä olet kunnon poika, uljas mies Runebergin rotua. Te ruotsalaiset Suomen miehet syöksytte kerran vielä venäläisiä painetteja vastaan. "Puolan loppu." Ellei vain Venäjä sitä ennen hajoa sisästäpäin.
Draamallisen jännittävällä tavalla kuvaa Kalevala 42:ssa runossa tuliruumiin muodostamista, Sammon lopullista omakseenottamista, joka valkoisessa magiassa tapahtuu sisästäpäin, näkymättömän maailman puolelta. Selvällä merellä soudettuna saapuu tietäjän vene Pohjolaan. Uroot astuvat tupaan, ja Pohjolan emäntä kysyy, mikä miehillä on asia.
Sisästäpäin, ei ulkoapäin, kasvaa uusromantisille kirjailijoille heidän maailmankuvansa. Ulkonaista todellisuutta käytellään useimmin vain sisällisten totuuksien muotoina, vertauskuvina.
Kun nyt kaikkia näitä ominaisuuksia ajattelen sisästäpäin, se on, ajattelen syitä siihen, miksi olin ujo, epäluuloinen, loukkaantuvainen ja alakuloinen, niin tunnen, että jos ottaisin nuo syyt esittääkseni minä samalla tulisin esittäneeksi oman olentoni ytimen. Miksi olin alakuloinen? Minussa oli alakuloisuutta enemmän kuin päältäpäin näkyikään.
Täten voin nähdä myöskin kaikellaisia tapojani, jopa luonteenikin ominaisuuksia esimerkiksi, että olen epäluuloinen, että lepyn yhtä pian kuin kiivastun, että olen arka kunniastani ja niin edespäin. Mutta ihan toiselta tuntuu tehtävä, jos minun on kuvaaminen itseäni sisästäpäin, osoittaminen syyt ominaisuuksiini, esittäminen olentoni semmoisena, kuin voin olla vaan omissa silmissäni.
Olli oli lukevinaan paljon, paljon siitä Heikin silmien luota semmoista, mikä oli tullut häneen heidän erilläänolonsa aikana sisästäpäin, sieluelämän vaikutuksesta. Mutta ulkonaisesti olivat Heikin kasvotkin samat pienimpiin yksityiskohtiin asti. Erittäin kummasteli Olli hänen tukkansa ominaisuutta. Se oli aina sama samoine kiharoineen.
Samaten minä tunnen hänet, olen häntä kunnioittanut ja rakastanut ja nähnyt omin silmin hänen harmaantuvan. Kuinka hyvin minä tiedän, ettei mikään rangaistus voi tässä olla paikallaan, ettei mikään rangaistus ole suinkaan omiansa häntä parantamaan, vaan että siihen tarvittaisiin jotakin ihan toista, jotakin sisästäpäin vaikuttavaa.
Olihan vain sattuma, joka saattoi minut hänen luoksensa.» »Johtuu mieleeni Helsinki ja ylioppilaselämä ja meidän kaikenlaiset harrastuksemme ja laamannin kanta ja sitten tämä supisuomalainen sivistys täällä täällä on kaiken juuri ja pohja. Olenko ehkä taaskin, niinkuin Risto sanoisi, fantasti, mutta nyt minä näen kaiken kuin sisästäpäin, enkä juhla-innostuksen ja kokkotulien valossa.»
Jos tyylillä tarkoitetaan taiteessa jotakin itsenäistä ainesta, jota taiteilija voi kehitellä erillään muista taiteensa alkutekijöistä, niin Teuvo Pakkalaa ei voi sanoa tyylitaiteilijaksi. Hänen teoksensa puhkeevat sisästäpäin valmiiseen muotoonsa, silloin kun hänellä on persoonalliset edellytykset niiden luomiseen. Muotokyky hänellä on hengen selkeyttä, ei ennakollista teknillistä valmiutta.
Kaiken parantamisen ja kohottamisen ja vapauttamisen täytyy lähteä sisästäpäin. Ennenkuin kansallisen herätyksen aate voidaan toteuttaa, sen siemen oikeaan maahan kylvää, täytyy hengellisen herätyksen muokata maa. Ensin siis Paavo Ruotsalainen ja sitten vasta Johan Vilhelm Snellman? Juuri niin, tai jotain siihen suuntaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät