sinuapa

Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025

Kasvot harmaat ja surkastuneet, hiukset pörrössä, parta ajamattomana enpä ollut Volmaria vielä tuommoisena nähnyt ennen. Muoto harmaa ja mieli hapan, luulemma? sanoi Emmi. Kun on täytynyt soutaa voimainsa takaa, mutisi hänen miehensä. Volmar tervehti kuivasti Ottoa ja aikoi mennä sivu. Mutta minä juoksin jäljestä ja tartuin hänen käsivarteensa. Sinuapa vasta mörökölli! "Uusi Kuvalehti" 1891.

Minna Canth - Lyhyitä kertomuksia

Tädeiltään sai hän aina huonoimman joululahjan, "sillä", arvelivat he, "hän on niin tuhma, että tyytyy mihinkä hyvänsä". "No, sinuapa on aika tuhma-jussi", sanoi naapurin emäntä, kun oli kerran lähettänyt hänet ostamaan sokuria, ja Jaakko oli pannut sokurin märälle kivelle, kiiruhtain auttamaan erästä pientä tyttöä, joka oli pudonnut ojaan.

- Jutelmia ja tarinoita