Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Annalle lähetin kirjeen, jossa kerroin kohtaloni... Ja sitä tehden annoin Annan saada itseltäni kirjeitä, kerran sain minäkin Annalta kirjeen, jossa hän lupasi minua odottaa vaikka kymmenen vuotta. Se lohdutti sydäntäni, ja sitä silmäilin useamman kerran. Niin kului talvi, ja suloinen kevät lähestyi. Minulle oli luvattu kesäkuussa vain kaksi viikkoa vapautta eli loma-aikaa.
"Minä luulen, että olen kuullut kauppaa mainittavan, Sir", sanoin minä, muistaen, mitä himmeäsi tiesin hänen ja hänen sisarensa varoista. "Mutta en tiedä milloin". "Vähät siitä milloin", vastasi hän. "Mr. Qvinion johtaa tätä tointa". Minä silmäilin kunnioituksella jälkimäistä, joka yhä seisoi ja katseli ulos akkunasta. "Mr.
Tuohon ryhmään oli myös yhtynyt joukko pitäjäässä asuvia uskonnon kiivastelioita, jotka aivan helposti voi tuntea osaksi heidän muista eroavain vaatepartensa vuoksi, osaksi heidän oudosta tervehdystavastansa. Silmäilin muitakin huoneessa olioita.
Minä silmäilin kerran erästä tanakilaista almanakkaa ja havaitsin sen erittäin säännöllisesti ja hyvästi järjestetyksi. Sittekun pääkaupunki näin oli valloitettu, antausi koko valtakunta voittajille niin että tuo entinen halveksiminen muuttui kunniaksi ja maineeksi ja Kvaamalainen valtakunta, tämän lisäyksen kautta maanalaansa, tuli lähes toista vertaa suuremmaksi ja mahtavammaksi kuin ennen.
Neuvottomana katselin minä viheriäisiä, savustuneita seiniä ja kattoa, missä riippui hämähäkin seittiä, joiden säilyttämisessä Matrena kunnosti itsensä. Minä silmäilin kaikkia huonekaluja, tarkastelin joka tuolia ja kysyin itseltäni eikö tuo paha siinä olisi? Sillä niinpiankuin ei tuoli niin seiso, niinkuin se eilen seisoi, niin olen aivan raivossani.
Eräänä päivänä näin nuoren tytön, jonka olento oli ylevä ja kasvon-piirteet säännölliset, ratsastavan ohitseni komealla hevosella, ja kun hänen muotonsa vivahti tutulta, silmäilin häntä tarkemmin. En tietänyt kuka hän oli ennenkuin eräs herra ratsasti hänen luoksensa. Se oli Stefan! Sen jälkeen näin usein Stefanin ja hänen tyttärensä.
Nuo sanat vieläkin kaikuivat korvissani, ja kun sitten ajattelin meidän »seurustelua», täytyi minun hymähtää itsekseni. Pysähdyin hetkeksi portaille, silmäilin vielä kerran tuota komeutta ja yltäkylläisyyttä ympärilläni. Hilma parka! Mitä iloa hänellä nyt oli tuosta kaikesta?
Minä seisoin akkunan vieressä ja silmäilin rakennuksia toisella puolella vanhan-aikaista katua, muistaen, kuinka olin katsellut niitä sateisina iltoina, kun ensin tulin sinne; ja kuinka minun oli tapa ajatella niitä ihmisiä, jotka ilmestyivät akkunoissa, ja seurata niitä silmilläni portaita ylös ja alas, sillä aikaa kuin naiset puukengillään kalistellen kulkivat kivityksellä ja unteloinen sade lankesi viistoon, juoksi ulos katon-kourusta ja tulvasi kadulle.
"No kun se kirje olisi tytölle menevä", jupisi Kaaperi ja huokasi syvään, ikäänkuin raskaasta työstä päästyään. "Ahaa", sanoin minä, "se on siis rakkaudenkirje. Kas vaan sinua vanhaa veitikkaa!" Kaaperi punastui hiukkasen eikä kyennyt puhumaan mitään. Sillä välin silmäilin minä noita nuhrautuneita papereita saadakseni jotakin johtoa kirjeelle.
Minä kiiruhdin kaapille ja löysinkin sieltä sinisen, reseptillä varustetun lääkepullon. Juoksutin sen kiireimmän kautta sedälleni. »Se on entinen kipuni», sanoi hän toinnuttuaan hiukan. »Sydänvaiva, David.» Minä asetin hänet istumaan tuolille ja silmäilin häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät