Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Toiset seisoivat miettiväisinä, toiset taas puhuivat innokkaasti, ja useampien puheesta kuului, että jotain ihmeellistä, satumaista saalista odotettiin. Eihän suinkaan "helminauhat" turhan tähden jo ennen Mikonpäivää ajelehtineet vuonossa rivittäin niinkuin kirkkaat, punaiset sillin silmät; se ennusti sillin saalista. "Jokainen ymmärsi nyt, että jotain seuraisi sillikuningasta.
»On korkea sydän sinulla, ei ole köyhyys vieläkään ylpeytesi pyrstöä leikannut», ivasi Vimpari ja kysyi: »Onko sitä pureksittavaksi mitään puuta pehmeämpää?» Vaimo toi kätköistään leipäpaloja ja suuren pytyn, jonka pohjalla oli muutamia puolinaisia silakoita ja pari kolme sillin päätä, sekä kannun, jossa oli tilkka piimää.
Oletteko koskaan nähneet mitään niin surumielistä, kuin tämä kivenharmaa taivas ja tämä erämaanautio meri! Ja sitten kaikki tämä ylenpalttisuus paljasta vuorta! Siihen saattaa tottua, niinkuin aikaa myöten saattaa taipua tähän sillin ja kalanrasvan ja merihauran ja tervan hajuun. Mutta ihailla tätä kotoista köyhyyttä !»
Itse kulki hän kuin palava soihtu ja löi reiteensä kiikarilla sekä vainusi sumuun suurella, tuimalla nenällään, melkein kuin olisi luullut sillin olevan ilmassa. Paljon ei hän antanut rauhaa heille... Välistä sanansaattajaksi, välistä kiikarilla ja luotikangasta tutkimaan sieltä ja täältä!... "Ei ole suomuksia ilman silliä!" mutisi hän viimeistä kertaa soudattaessa itseään nelihankaisella.
Meri tyyneni vähitellen ja kävi viheriäiseksi; se kiehui ilmarakoista sillin hengitystä! ja äkkiä ajosti ja hyppi isosonka suurissa parvissa tuhansia luvultaan silliparven ympärillä.
Missä he vaan kulkivat, kaikkialla tyrskyjä yhdellä puolen! ja luotoja, joilla pitkissä riveissä istui mahtavan näköisinä suuria ruokkia, jotka levittelivät siipiään ja katselivat ulos merelle hekin odottaen sillin enteitä! Tiira valitti ja huusi istuen luodolla, muutamat joutsenet ja kuikat pyyhkäsivät siivillään aaltojen harjoja lentäessään ulos merelle.
Niin paljon oli kuitenkin näinä vuosina, siitä kuin Rejer alkoi kalastuksensa, voitettu, että Stavangerista pohjoiseen Kinniin asti tiedettiin olevan nuottueen päällikön nimeltä Rejer Jansen Juhl, joka jotenkin osasi vainuta sillin merestä ja käydä kimppuun niinkuin suurivalas!
Topias ei kuunnellut loppuun, sillä sanat olisivat ehdottomasti saattaneet hänet katsomaan sihteeriä keltaisempaan silmään, vaan valitsi suurimman sillin, jonka käsiinsä sai, ja nosti sen vehnäleivälle. "Syökää, syökää leivän kanssa, sillä paljaaltaan on se liian suolaista." Kursailematta murjasi herra sillin poikki ja alkoi syömään mieliruokaansa!
Vanhaa Wallan raukkaa! ajatteli hän mennessään, kova sää koukistaa puun!... Hän kumartuu, hiivii ja koukistuu kiinni elämässä. Sillikuningas. Ja oikeastaan olivat juhlevenheen seikkailut sillin kalastusmatkalla ainoa tapaus, joka oli pannut mielet kuohumaan, vaikka sekin huomattiin pian kyllä olevan hitauden kuollutta jälkimaininkia.
... "Ja sitten oli se niin, että ihmiset päästyään sillin makuun," tuumaili Jo "alkoivat Aa-vuonossa arvella itsekukin. Ja sitten saimme kuulla Amerikasta... Muutamat tuumivat, että jos vaan soutaisi pitkin rantaa koko matkan, pääsisi se perille, vaan siten kävisi eväs niukaksi!... Ja sitten tuli asiamies vuonoon ja selitti matkan pitävän tapahtua laivalla"...
Päivän Sana
Muut Etsivät