Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. syyskuuta 2025
Mitään muuta myrkyllistä sientä ei meillä luullakseni ole. Kovin ohutlihaiset ja ala-arvoiset sienet eivät maksa kokoomisvaivaa, jonkatähden nekin saavat jäädä pois", kokivat he selitellä. "Otatteko te heltut sienien alapuolelta pois, kun valmistatte niitä syötäväksenne?" kysyin. "Ei, ei, mitäs nyt toki.
Mutta poutasyksyinä, semmoisina kuin esim. tätä kirjottaessa, ovat kaikki sienet sulaneet jo ennen puhkeamistaan ylös maan pinnasta. Sadesyksyinä, kun sienet eivät metsässä sula, sulavat ne vatsassa. Ja poutasyksyinä, kun ne eivät sula vatsassa, sulavat ne kaiketi metsässä. Sienet siis sulavat molemmissa tapauksissa, ja ovat sentähden helposti sulavaa ravintoainetta. Joka oli todistettava.
Etelä-Venäjän laajan aron poikki, missä kerran tatarit ja kasakat olivat keskenään taistelleet, missä sitten rauhallinen kuormankuljettaja härkävaljakossaan uneliaana oli kulkenut tietään lainehtivien viljapeltojen ja laitumella käyvien lammaslaumojen keskellä, siellä risteilivät nyt rautatiet. Niinkuin sienet kasvoivat tehtaat ja työläisparakit maasta.
Niinpä esim. Wilhelm Pfefferin kasvitieteellisessä laboratoriossa tehdyillä kokeilla on osoitettu, että alhaiset sienet saattavat elää nesteissä, esim. kyllästetyissä suolaliuoksissa, joissa osmoottinen paine on hyvin suuri. Tämä käy mahdolliseksi senkautta että kasvit aktiivisesti tuottavat eräitä aineita, jotka lisäävät niiden omaa vastapainetta.
Nämä erityis-seikat olivat niin sanoaksemme ikäänkuin sienet puukannon ympärille vähitellen kasvaneet kertomuksen alkuperäisen rungon ympäri. Koko hänen kertomis-tapansa oli meille siksi hyvin tuttu, ett'ei meidän ollut ollenkaan vaikeata täyttää niitä paikkoja, mitkä hän unhotti tahi jätti pois.
Kummallisen mieluisia olivat nuot sienet ja pian tulin vakuutetuksi, etteivät he liikoja laskeneet, kerskatessaan, ettei mikään suolakala niille vertoja vetänyt. Hyvällä ruokahalulla pistelin jäkäläleivän kanssa pieniä ja hyvästi valmistettua, maukasta varsan lihaa. Syödessä emäntä nosti eteeni kaksikorvaisen, ison tuopin, sanoen: "tässä olisi juotavaa".
"Eikö tuo sienien kokoominen ole hyvin tarkkaa työtä, sillä täytyyhän tuntea sienet ja onhan niissä myrkyllisiäkin, jotka myös täytyy osata eroittaa, koska niiden nauttimisesta voisi menettää henkensäkin", inttelin minä. "Eikö mitä. Tuokin arkuus on vaan tyhjää saivartelemista. Jokainen kyllä tuntee tuon myrkyllisen, punaisen ja valkean täplikkään kärpäs-sienen, ettei hän ota sitä joukkoon.
Maa karu, kallioinen, pellot pienet, ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!» Mut Herra hiljakseen vain hymyili: »Voi olla, maa on karu, kylmäki, ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin, mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.» Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen. Ja katso! Kumma hohde peitti veen, suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes, ja vainiolta roudan valta raukes. Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mutta minä sanon, että sienet ovat hyviä syödä, vaikka Limingan ihmiset ylenkatsovat niitä. Sano nyt kotonasi, kun menet, että olet eräkkään töllissä suusi sienillä saastuttanut. Sano myös vaarillesi terveisiä, että hän käy minun luonani ennen kuin kuolee, sillä minulla on sana sanottava hänelle. Ei mitään pahaa, ainoastaan hyvää.
"Sinä olet sieni", sanoi kataja, ja se oli pahinta, kuin hän tiesi, sillä sienet ovat siinä huudossa, että eivät pidä varsin tarkkaa lukua mistään, ja kataja oli ylpeä suuresta maailman tuntemisestaan. Aurinko paahtoi ja vuokko tuli hetki hetkeltä yhä valkoisemmaksi ja kalpeammaksi. Sitte tuli sinne poikia puistoon leikkimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät