Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Vaatteita minä saan eräältä ystävältä kaupungissa, tunnin kuluttua olen matkalla, tilaisuus pääsemään on minulla myöskin." Vielä kerran sulki hän Margareetan syliinsä, vei hänen sitten Sesilian luo ja kiiruhti pois nilkuttaen kainalo-sauvallansa tultuansa tielle ihmisten näkyviin, ja katosi pian nähtävistä.
Vaaleten vaipui tuo hentoinen maahan. Katariina rouva riensi tuskaisena häneen päin; mutta päällikön viittauksesta heitti eräs kasakka hänen kovakouraisesti rekeen. Itse nosti hän tainnottoman tytön äidin viereen, ja niin, lyhyen komentosanan lausuttuansa nousi hän hevosensa selkään, ja koko parvi lähti liikkeelle. Huikean kylmä tuuli herätti Sesilian tunnoilleen.
Joululahjoista piloineen ja hassutuksineen ei tiedettykään; mutta livekala, puuro ja tuo iso joulu-torttu olivat pöydällä, valmistetut niinkuin näytti kolmeakymmentä eikä kolmea henkeä varten. Sesilian piti juuri rupeaman lukemaan ruoka-rukousta, kuin kaikki hämmästyivät nähdessänsä Juhon astuvan sisälle.
Ei hän kuitenkaan sallinut, että tavallista lepo-aikaa kauemmin valvottiin, joka ehkä muuten poikkeuksena näin rakkaan ja harvinaisen vieraan tähden olisi saanut tapahtua: mutta hän kuuli Kaarlen olevan väsyneen matkastansa, jota tämä kuitenkin kohteliaalla hymyllä ilmoitti erehdykseksi. Seuraavana aamupäivänä ehdoitettiin kävely. Suurimmalla mielihyvällä seurasi Kaarle kaikkia Sesilian liikkeitä.
Sesilia ei tahtonut eikä taitanut ilmoittaa epämääräistä pelkoansa Margareetalle, ja Margareetta taasen ei tahtonut katkeroittaa Sesilian mieltä Katariina rouvaa, ja vielä vähemmin Kaarlea kohtaan. Yrjön täytyi lähteä heti joulun jälkeen. Kaarle oli myöskin useimmiten poissa, mutta tuli kuitenkin joskus muutamaksi päiväksi nuorta morsiantansa tervehtimään.
Sitten kääntyi vieras heti Sesilian puoleen ja syleili häntä, sanoen: "ja nyt, kaunis morsiameni saan vihdoinkin nähdä ja tervehtiä sinua." Hänen äänensä soi puhtaasti ja kauniisti, tuolla tukholmilaisen puheen soinnulla, jota me pidämme niin miellyttävänä. Ilta kului pian. Katariina rouvan sydän tykki äidillisestä ylpeydestä ja riemusta tulevaisesta vävystänsä.
Se sisälsi pyynnön, että hän kaunistaisi myötäseuraavaa koristusta, jonkun kerran antamalla sen säkenöitä hiuksissansa. Häntä suretti, että se perhe, joka oli ollut niin onnellinen, että se sai hänen luoksensa täksi illaksi, oli ehtinyt ennen häntä. Kuitenkin uskalsi kreivi sulkeutua hänen suosiolliseen muistoonsa. Sesilian ihmetteleminen oli sanomattoman suuri.
Sesilian sydän sykki melkein kuultavasti, ja heloittava puna levisi hänen kasvoillensa. Samassa avattiin ovet ja huoneesen astui solakkavartaloinen, kaunis, nuori mies, ylhäisien vapaalla käytöksellä. Vilkkaasti, mutta hienolla maltilla riensi hän Katariina rouvaa tervehtämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät