United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuorien piti nyt kääntymän kotiin ja lähtivät ovelle samassa järjestyksessä kuin olivat tulleetkin, sillä liikoihin kääntelemisiin ei ollut tilaa. Kun Sesilian niin piti viimeiseksi menemän ja kurotti vanhukselle kätensä jäähyväisiksi, tarttui tämä rypistyneellä kädellänsä Sesilian hienoon, pieneen käteen, ja sanoi: "neiti, kuulkaa minun sanojani.
Sesilian iloista onnea pimensi joskus pieni varjo. Hän ei itsekään oikein tietänyt mitä se oli, mutta hän tunsi epämääräisen levottomuuden, ja hän moitti sitä itse, luullen sitä myötäkäymisestä pahantapaiseksi tulleen lapsen tyytymättömyydeksi.
Nyt kääntyi hän mitä herttaisimmalla kohteliaisuudella Sesilian puoleen sanoen: "katsopas kuinka kaikki jo tietävät kuka täst'edes on Kaarle Lejonankar'in käskijänä." Sesilia vastasi huolellisena: "minä tulen varsin pyöröpäälle tästä. Minkätähden minulle tämmöisiä lahjoja annetaan, miksi minulle kaikkia tätä kohteliaisuutta osoitetaan, mitä se merkitsee?"
Ah, kyllä minä tiedän, ettei minun pilani taida huvittaa, iloisen pilapuheen pitää iloisesta sydämestä lähtemän." Margareetta tunsi Sesilian liian hyvin, ettei hän arvaisi mikä hänen silmiänsä tummisti, mutta hän oli välttänyt loukata häntä antamalla hänen huomata että hän ymmärsi häntä. Sesilia nousi nyt ylös ja sanoi ystävällisesti: "tiedätkö, Margareetta, minä olen ajatellut suunnitelman.
Sittenkuin Sesilia ystävällisesti oli vanhusta kiittänyt, ja Kaarle oli antanut hänelle pienen rahalahjan, ja molemmat hetken perästä olivat lähteneet puistosta, vannoi hän ettei herttaisempaa lasta löytyisi koko maailmassa, kuin nuori morsian. Kaarle saattoi Sesilian sisälle ja sanoi; "ja nyt, ihana jumalatar, toivon minä pian saavani tervehtää Minervaani täydessä asussa.
Niin, jos hän olisi sallinut hänen ottaa pois hämmähäkki Sesilian huoneesta, olisi hän ehkä sen kautta taitanut "kantaa pois Luojan lähettämän sairaudenkin". Kuinka hän oli hänen palkinnut? Olikohan tahtonut häntä poikana tervehtää? Nämät ajatukset nöyryyttivät syvään hänen ylpeätä sieluansa, jota suru jo oli murtanut.
Eikä nyt enään sanaakaan tästä, ennenkuin on välttämätöntä taasen koskea tähän iljettävään asiaan, että tämä laittomasti sidottu yhdistys lain mukaisesti tulisi rikotuksi." Käden viittaus antoi Margareetalle merkin poistumaan. Hän meni horjuen toiseen huoneesen ja heittäyi itkien Sesilian syliin, huomaamatta Juhon läsnäoloa. Hän läheni impeä ja sanoi matalalla äänellä: "anna ajan kulua ja toivo.
Sittenkuin meidän Herramme viisaudessansa niin on hyväksi nähnyt, että minä niin onnettomasti sinun, minun rakas tyttäreni, poiskadottanut olen, ilman tietoa missä sinä, siinä suuressa hädässä ja kurjuudessa, joka meidän ylitsemme käynyt on, itseäsi kätkenyt olet, ja minä sinun r. sisaresi Sesilian kanssa kaikesta vaarasta erinomaisesti pelastetuksi tullut olen, niin että me itsemme kaikessa turvassa löydämme; niin minä kaikkein tärkeimpänä huolenpitona pitää annan, että myös sinä, r. t., kaikesta lisästä levottomuudesta meidän suhteemme pelastetuksi tulisit.
No, no, kyllä toinenkin vielä saa oppia ajattelemaan muutakin kuin lumihuttu-kohteliaisuuksia, jos hän edespäin tahtoo säilyttää puhevaltaansa." Nämät sanat oli hän sanonut puoliääneen itseksensä, Sesilian mennessä pöydältä ottamaan koristuksen mukana tullutta kirjettä.
Levottomuudella oli Katariina-rouva lukenut päivät siltä ajalta, jolloin hän luuli taitavansa Margareettaa odottaa. Mutta Sesilian sairaus oli vielä niin arveluttavalla kannalla, ettei matkaa ollut ajattelemistakaan.