Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. marraskuuta 2025


Mutta raamatussa on kirjoitettu: »Sovi nopeasti riitaveljesi kanssa, koska vielä tiellä olet», muistutti Antti. »Niin, koska vielä tiellä olet, sepä se juuri on. Mitäpä nyt enää anteeksi pyytämisestä on etua, kun sinä olet jo tuomittu», kuului toverin varmasti kajahtava huomautus. »No niin, mutta rukoilihan Vapahtajakin tuomitsijainsa ja ristiinnaulitsijainsa edestä anteeksi», huomautti Antti.

LOVIISA. Mitäkö tarkoitan? Etkö ymmärrä enää selvää puhetta. Oi, että maa elävänä nielisi kitaansa kaikki sinun kaltaisesi naiset! Sepä hurskas toivo! NUORET. Mitä täällä on tapahtunut? Toisten sulhasia? HOPPULAINEN. No, hei! Aholan Helenahan se totta maar' onkin. Terve, terve! Kuinka hurisee? Muistatko vielä, miss' noit' rontikoi' kasvaa, puuss' vai maass'?

Kas, sepä tulee maistumaan, se! Tulehan nyt, mokomakin potilas! KAMREERI. Kiitoksia, mamma kulta, kiitoksia paljon! ROUVA (Hilmalle, joka aikoo mennä vasemmalle):

Hänelle on tämä tapahtunut ensikerran, sepä siinä juuri paha onkin. Jos olisitte nähneet, kuinka hän tänään itki jalkojeni juuressa, niin ymmärtäisitte minun pelkoni. Minä rupesin miettimään. Gagin'in sanat: "määrätä yhtymis-ajan" sattuivat sydämeeni. Minusta näytti häpeälliseltä olla avosydämisesti vastaamatta hänen kunnialliseen avosydämisyyteensä. Niin, sanoin minä vihdoin: te olette oikeassa.

Minä sinun sijassasi näyttäisin hänelle, että tyttö ottaa sinut avosylin, milloin vain tahdot tehdä hänelle sen kunnian, että kosit häntä. Niinkö se luulee, se siivoton jyväjuutalainen, että minä olen liian halpa hänen tyttärelleen? No olkoon menneeksi, vaikkapa vain häntä oikein suututtaakseni... Kas, sepä olisi kostoa se!

Sittenkuin hänen synkeytensä oli herättänyt minun sääliäni, rupesin minä tuntemaan jonkinlaista mieltymystä häneen, ja vihdoin meni asia niin loitos, että hän teki minun uskotuksensa. Sepä tuntui joltakin; kuudentoista vuotiaana olla nuoren miehen uskottuna.

Juhana. (Nauraen). Sepä kävi mainiosti!

SYLVI. Minä en kuullut. KARIN. Etkö kuullut? Sepä kummallista. Mehän soitimme kuin hurjat. SYLVI. Niin mutta minä nukuin. KARIN. No sittenpä sen voi käsittää. Olit ehkä väsyksissä eilisen tanssin jälkeen ja nukuit sentähden raskaasti. ELIN. En minäkään tahtonut jaksaa nousta ylös tänä aamuna. Mamman täytyi vähän päästä tulla minua pudistelemaan.

Heidän lapsensa olivat kaikki isänsä näköisiä ja sepä oli äidille mitä suurin lohdutus hänen muutoin niin ilottomassa elämässään. Hänen sydämmensä pelkäsi, nyt kuin aina, tätä alati uudistettavaa aamutointa, mutta hänen täytyi se tehdä. Hän laski hiljaa kätensä miehensä olalle: "Kaarle, Kaarle!" sanoi hän vienolla äänellä.

Ei loruella tässä missä vetotuuli käy! Helmer. Tulkaa, rouva Linde; nyt ei tässä kärsi olla muut kuin äidit. Lapsenpiika menee lasten kanssa saliin. Nora. Kuinka riskiltä ja uljailta te näytätte. No, mitkä punaposket teillä on! Niinkuin omenat ja ruusut. Sepä oli hauskaa. Vai niin; sinä olet vetänyt sekä Emmyn että Bobin kelkalla? No, ja molemmat yhtaikaan! Niin, sinä olet reipas poika, Iivari.

Päivän Sana

valmistajansa

Muut Etsivät