Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hovipalvelijan arkuus, vaikka luonnollinen, ei kestänyt kauan, ja hän alkoi saada luontevuuttansa ja rohkeuttansa jälleen, kun kimeä ääni kuului etäältä. "Tätini palaa messusta!" huusi säikähtynyt tyttö; "minä pyydän teitä, Sennor, menkää." "En ennen kuin annatte minulle ruusun tukastanne, muistoksi." Tyttö irroitti ruusun tuota pikaa sysimustista kiharoistaan.
Astuissamme porttikäytävään hän kävi meitä vastaan ja tarjousi meille linnaa näyttelemään. Minulla on, niinkuin matkustavaisilla ylipäänsä, jonkunlainen inho apukernoihin opastelijoihin eikä ollut minusta anojan pukukaan mieleen. "Tunnet hyvinkin tämän paikan, sen arvaan?" "Ninguno mas; pues, Sennor, soy hijo de la Alhambra."
Sinä olet taitamaton pöllö, sanoi hänen herransa suuttuneena. Minä olen nähnyt enemmän kuin sinä: yksi laiturin luona olevista veneistä on poissa. Per dio, sennor, sanoi espanjalainen, tahdon mennä hirsipuuhun, jos kukaan muu on venettä käyttänyt kuin minä itse soutaessani järven poikki teidän armonne käskystä. Kreivi Bernhard puri huultansa.
Ja hän osoitti käden liikkeellä eteläistä taivaan rantaa. »Tämän erämaan kamala hiljaisuus tappaa minut, sennor Vicente,« lisäsi hän, »ja huolimatta siitä, mitä äsken sanoitte, pitää meidän, jos don Estevanillakin on sama ajatus kuin minulla, laskeutua alas ja epätoivon rohkeudella syöksyä Zopiloten leiriin.« Don Estevan lausui päättävällä äänellä seuraavat sanat: »Tresillian on oikeassa.
»Kuinka suuri kunnioitus minulla onkaan teidän urhoollisuuttanne kohtaan, sennor,« keskeytti gambusino, »täytyy teidän sallia minun uudistaa sanojani, että hyökkäyksillä vihollista vastaan, joka on voimallisempi meitä, ei ole minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta, ellei niitä tue ulkoapäin tuleva apu, joka saapuu juuri oikealla hetkellä tai elleivät hyökkäykset ole aivan odottamattomia piirittäjille.
"Ah, sennor," sanoi hän, "Maurilaiset, hallitessaan Granadaa, olivat iloisempi kansa kuin ovat tätä nykyä. He vaan ajattelivat rakkautta, musiikia ja runoutta. He panivat kokoon säijejaksoja joka tilassa ja laativat nuotinkin niihin kaikkiin. Mies, joka osasi tehdä kauniimpia värsyjä, ja nainen, jolla oli ihanin ääni, oli varma suosiosta ja erismerkityksestä.
Mitä don Estevaniin ja hänen väkeensä tulee,« lisäsi hän, »niin huomaan, että asema vaatii retkeä kaikkien sotataidon sääntöjen mukaan ja että teidän apujoukkonne eivät ole liiaksi, don Juliano. Oletteko varma, sennor Tresillian, että voitte saattaa meitä lyhintä tietä? Me emme saa hetkeäkään kadottaa!« Nuori englantilainen hymyili. »Herra eversti!
»Hyvin mahdollista, valitettavasti, mutta saamme olla tyytyväisiä, jos pelastamme omat henkemme.« »Teidän neuvonne olisi siis jättää kaikki vihollisen valtaan?« »Niin, sennor, kaikki, jos tarvitaan, ja niin vähän kuin mahdollista, jos meille jääpi aikaa. Ikäväkseni ei minulla ole parempaa ehdotettavaa, mutta muuta neuvoa ei löydy, emmekä saa epäröidä, jos tahdomme pelastaa nahkamme.«
"En millään muotoa, Mateoseni. En mistään pidä niin paljon, kuin kummallisesta sadusta." "No hyvä, Sennor, se koskee muuatta juuri noista miehistä, joista vastikään puhuimme, ja jotka keräävät lunta Sierra Nevadalla."
"Kuulesta, ystäväiseni," sanoi vieras, "minä olen havainnut että olette hyvä kristitty ja että teihin käy luottaminen; tahdotteko nyt juuri, tänä yönä, ottaa erään työn tehtäväksenne?" "Oikein mielelläni, Sennor Padre, kuitenkin sillä ehdolla että saan säännöllisen palkkani." "Se on tietty; mutta teidän täytyy antaa sitoa peite silmäinne eteen."
Päivän Sana
Muut Etsivät