Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
"Sinun täytyy myöskin muistaa, että pysyt aivan lähellä minun venhettäni, ja maltat mielesi, jotta et ennen aikojaan heitä harpuunaasi, vaikkapa valaskala tulisi kuinka lähelle tahansa. Silmät auki, pojat! Rohkeasti eteenpäin! Tuolla minä näen kuuden- taikka seitsemänkymmenen jalan pitkän otuksen, ja sen päälle me ensiksi käymme.
Hän oli keskikokoinen, kumaraselkäinen, kapeaharteinen ja kasvoiltaan savenkarvainen olento. Iältään hän oli arvattavasti viiden- ja seitsemänkymmenen välillä. Yömyssy oli hänellä flanellista ja takin ja liivien asemesta oli yönuttu heitetty repaleisen paidan päälle. Partaansa hän ei näyttänyt pitkiin aikoihin ajaneen.
Kymmenen vuotta elin tällaista elämää; olin siis seitsemänkymmenen vuoden vanha, kun eräänä päivänä sain kirjeen, joka minua suuresti hämmästytti. Se oli herra X:ltä. Hän oli taas, tiesin sen kyllä, päässyt jaloilleen ja ostanut maatilan parin peninkulman päässä kaupungista, siellä hän oleskeli perheineen.
Seuraavana iltana kutsuttiin wangwanoiden päälliköt kokoon ja ilmoitettiin, että Tippu-Tib aikoi 140 kiväärin ja seitsemänkymmenen keihäsmiehen kanssa seurata retkikuntaa ja jos ei muita kauppiaita tavattaisi ja maan asukkaat rupeaisivat vihollisiksi, niin retkikunta palajaisi sijoitettuaan kuusikymmentä leiriä hänen kanssaan takaisin Nyangweehen.
Constance makasi kuin kuollut, hän oli nähtävästi saanut tukehduskohtauksen, ja Mathieu lähti ulos noutamaan Boutania, jonka hän onneksi tapasikin heti, sillä tohtori oli äsken tullut kotiin päivälliselle. Boutan, joka pian oli seitsemänkymmenen kahden vuotias, oli laannut hoitamasta virkaansa, hän meni ainoastaan joskus hyvin vanhain potilaittensa luokse.
Vähän luoteeseen päin Savonlinnasta, nykyisessä Säämingin pitäjässä, asui tämän kertomuksen tapahtuma-aikana vanha seppä nimeltä Jaakko Nevalainen. Hän oli nyt seitsemänkymmenen vuoden ikäinen. Miehuutensa päivinä oli hän ollut sotamiehenä ja sittemmin hoitanut jotakuta pikku virkaa Savonlinnassa . Niitä aikoja hän aina ylpeydellä muisteli. Nyt oli hän häätynyt maaseudulle.
Mutta kaikki se on jo aikoja sitten unhotettu, jatkoi hän, ja minua ilahuttaa, että niin ansiokkaalla miehellä on niin urhoollinen poika. Sinä olit noiden seitsemänkymmenen joukossa Demminillä? Olin, teidän majesteettinne! Miksi eivät ole ilmoittaneet sinua arvon koroitukseen osalliseksi? Everstini on luvannut pitää minua muistissaan. Kuninkaasi ei koskaan unhota uskollista palvelusta.
Että näiden seitsemänkymmenen esitelmä todella vaikutti terveellisesti, sitä todistaa se seikka, että seuraavina päivinä siitä sai lehdissä lukea ei kiitoskirjeitä, vaan surullisia mietelmiä. Heidän esimerkkinsä siis ei viekotellut muita ihmisiä juomaan, vaan kirjoittamaan juoppoutta vastaan. Kumpiko siis oikeastaan osottaa suurempaa rakkautta lähimmäistään kohtaan, juoppoko vai raitis?
Inkeriltä unohtui itku, ja hänen suunsa vetäysi hymyyn, kun hän kuuli viisivuotiaan vakavalla varmuudella lausutut sanat. Ihastuksella katseli hän lapsiaan. Nyt vasta hän huomasi, miten he näissä muutamissa viikoissa olivat käyneet terveen näköisiksi. Pentti ei valittanut väsymystä, vaikka hän jo oli yli seitsemänkymmenen. Hän liikkui hitaasti, mutta työssä hän oli päiväkaudet.
Kapteeni tahtoi esiin tuoda lasten viimeiset jäähyväiset, mutta kreivi keskeytti hänet, sanoen: Kun on seitsemänkymmenen vuotias, kuin minä, niin on oppinut paljon ja muun ohessa myöskin riistämään itsensä irti rakkaimmasta, kuin on... Se tulee lopulta tavaksi, kapteeni Berndtsson, se tulee tavaksi eikä tule lopulta vaikeaksi. Puhukaamme muusta. Kuulkaas, aikooko Berndt'inne mennä naimisiin?
Päivän Sana
Muut Etsivät