Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. syyskuuta 2025
Olin asettanut niin, että olisitte voinut saada kiinni Toussacin, vaan te päästitte koiran irti. Te saatte luultavasti vastata keisarille siitä, miten olette hoitanut tämän asian." "Se on minun asiani, hyvä herra", sanoi eversti Savary. "Vaan te ette ole sanonut kuka tämä mies on." Tuntui turhalta salata nimeäni, kun minulla oli taskussani kirje, joka olisi ilmaissut sen.
Heti suuresta parrasta, leveästä rinnasta ja pyöreistä hartioista tunsimme hänet Toussaciksi. Hän huomasi, että me saavuttaisimme hänet ennen kuin hän ehtisi sieltä mihinkään; hän syöksi takaisin myllyyn ja paiskasi jyristen oven kiinni jälkeensä. "Akkunasta, Gérard, akkunasta!" huusi Savary. Myllyn alakerrassa oli pieni neliskulmainen akkuna.
Myllystä tuli muuan nainen, suojasi kädellä silmiään ja katseli ympärilleen. "Kas, kas!" sanoi Savary. "Hän on varmaan siellä, sillä miten muuten oltaisiin noin valppaita? Ratsastakaamme tätä tietä kukkulan ympäri, niin ne eivät meitä näe ennen kuin olemme ihan oven edessä." "Emmekö anna hevosten laukata?" sanoin minä. "Tie on liian huonoa. Pisin tie on varmin.
Kaksi kertaa jouduin hairaan, vaan kolmannella kerralla löysin kallion seinän, tunkeusin sen ja pensaitten väliin ja minä olin ahtaan aukon suulla, jota tässä pimeässä enään vaivoin näki. Sillä aikaa, kun näitä tutkimuksia teimme, oli Savary, joka kulki jalan, tavannut meidät.
Minä mielelläni uhraisin vasemman käteni saadakseni kuristaa oikealla kurkusta. Siitä mitä kuulin keskustelustanne keisarin kanssa, syntyi minussa toivo, että te voisitte auttaa." Hän epäili. Minä näin, että hänen naissydämmensä vastusti ihmisen jättämistä gillotinille. "Toussac tai Lesage", sanoi Savary. "Niin, se on hänen ainoa pelastuksensa", sammalsi Sibylle.
"Minä teidän ilmoituksistanne päätin, että täällä on kaksi paitse teitä herra..." "Minusta on mieluisinta, ettei nimeä mainita", keskeytti toinen. "Sen kyllä ymmärrän", vastasi eversti Savary halveksivasti. "Minä olisin teille sanonut, että tämä maja on yhtymäpaikka, vaan siitä päätettiin vasta viime hetkessä.
Nuori upseeri oli silmänräpäyksessä satulasta maassa ja hyppäsi akkunasta niin kuin klowni sirkkuksessa hyppää vanteen läpi. Ja kului vain silmänräpäys niin hän avasi meille oven; hänen kasvoistaan ja käsistään juoksi veri. "Hän on kiivennyt rappusia", sanoi hän. "Silloin meillä ei ole mitään kiirettä, sillä hän ei pääse käsistämme", sanoi Savary laskeutuessamme hevosiltamme.
Me seisoimme läähättäen hänen ympärillään, valmiina heittäytymään hänen kimpuunsa, jos hän osottaisi elonmerkkejä. Vaan hän pysyi liikkumatta, hän oli kuollut. Savary seisoi kuolonkalpeana nojaten pöytään ja painaen kädellä kylkeensä. Nuo jättiläisvahvat käsivarret eivät turhaan olleet syleilleet häntä. "Tuntuu aivan kuin karhu olisi minua pidellyt käpälissään", sanoi hän.
Tämä ihmeellinen mies on keskipiste ja hänen ympärillään olijat eivät ole muuta kuin kuvastimia, jotka heijastavat hänen eri puoliaan. Yhdessä hänet näkee raha-asiain hoitajana ja sen kuvastimen nimi on Lebrun. Toisessa näette hänet poliisina ja se on Savary tai Fouché. Kolmannessa hän esiintyy diplomatina ja on nimenä Talleyrand. Näkee eri kuvia, vaan se on sama mies.
Päivän Sana
Muut Etsivät