Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Entisessä oltiin kuin kotonamme, sanoi isäntä. Paljon se pappanne ennätti hyvää jälkeä tehdä, vaikka vähän aikaa sai vaikuttaa. Sen oli saarna niin sattuva ja ääni niin voimakas, että vapisemaan pani paatuneimmankin. Sen saattaa sanoa, että melkein oli mustaa pakana-maailmaa tämä kulmakunta ennen Haakmannin tuloa. Ei ollut täällä varkaus synti eikä mikään.
Aivan erään vuoren luona, jolle oli annettu tuo sattuva nimi "Kaarenselkä", oli pieni kirkasvesinen järvi, ja suuria vuorenhuippuja ja harjanteitä näkyi kaikkialta taivaanrannalla. Kyliä oli melkein joka kukkulalla tien varrella, vaan niiden asujamet, joita kuleksivat rosvot olivat hätyytelleet, olivat hyvin arkoja.
Puhumattakaan siitä, että »seppä» on sattuva ahkeran tekijän ja toimijan määritelmä, että toiminta on älyn oleellinen tunnusmerkki ja että vielä tänä päivänä käytetään esim. lausetapaa »järjen valo», on sillä selvät okkultiset syynsä.
Tämän intohimon liiallisuus on hämmästyttävä samoinkuin sekin, miten se uhmaillen muuttaa luonnolliset suhteet ja hymyilee yleisesti tunnustetuille arvoille, niin että loppumaton hyppeleminen toisesta liiallisuudesta toiseen ei somista mitään muuta niin hyvin kuin juuri rakkautta. Eikä tämä suinkaan ole pelkkää sanahelinää. Niinpä on seuraava lause erittäin sattuva, nim.
Nyt se virtaa sisään, aamulla se taasen virtaa ulos». Hymyillen ihastuksissaan sukkelalle vertaukselleen asteli vanhus edelleen. Eilen vielä olisi tuo vertaus ollut minunkin mielestäni sattuva. Mutta sen jälkeen olin nähnyt maailman, joka oli paljoa rikkaampi kuin nykyinen, vaikka siellä ei ollut eikä tarvittu rahaa.
Ei tässä ole ahdasta, olet yksissä töissä, yksissä..." "Lämpöisissä." "Vallan niin, yksissä lämpöisissä niin..." Veljen asiallinen ja sattuva lisäys miellytti Tapania nauruhaluun saakka. "Kyllähän lähdet kun aikasi olet." Hän heitti oikeankin kätensä selkänsä taa ja läksi pellolle, kyntämään rukiinsänkeä. Kolmatta kertaa ei Topias heittänyt arpaa, vaan meni, veljen lähdettyä työmaalle, tupaan.
»Hänellä on Vestan mieli, mutta Venuksen vyö.» »Mikä sattuva vertaus», varjo tokaisi. »Ihmettä!» Glaukus huudahti. »Saanko häntä koskaan nähdä?» »Vielä tänä iltana», Klodius sanoi, »mutta emmekö voisi », hän jatkoi ravistellen jälleen noppapussia. »Olen valmis», kohtelias Glaukus vastasi. »Pansa, käännä kasvosi muualle!»
Päivän Sana
Muut Etsivät