Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Vaan illan tultua hän istui tavallisuuden mukaan taas eräässä ravintolassa lyöden korttia, ja niissä oli nyt koko hänen halunsa ja mielensä; ne paremmat tunteet, jotka äsken hämärästi liikkuivat hänen sydämmessään, olivat jo kaikki taas tukehuksissa. Ukkonen jyristeli, tavan takaa salamoitsi ja vettä satoi, niin että virtana juoksi Naantalin katuja pitkin.
Sen tehtyäni menin takaisin keittiöön, laitoin sinne sellaisen tulen, jota siellä ei moneen pitkään vuoteen oltu pidetty, ja kääriytyen peitteeseeni laskeuduin levolle arkkujen päälle ja vaivuin uneen. Minä lähden Queens Ferryyn. Sinä yönä satoi paljon ja seuraavana aamuna puhalsi purevan kylmä luodetuuli ajaen repaleisia pilvenhattaroita edellään.
Yöllä maanantain ja tiistain välillä meri oli vallan levoton. Seinät alkoivat taas ruskaa ja kalut lennellä toiselta puolen salonkeja toiselle. Mennessäni kannelle kello 7 seuduilla aamulla satoi, ja tuuli oli kiihtymässä. Vahdissa oleva upseeri kääritti purjeet kokoon, ja laiva vaarui hirmuisesti, menetettyään tämän tukensa.
Joulukuun 9 päivän aamulla menimme etuvartiain päävahdiksi. Koko vuorokauden satoi lunta oikein vahvasti, joka muutti meidät valkoisiksi hahmuiksi, vaan me seisoimme lumisinakin kuin korpikuuset talvella Suomen metsässä. Nuotiotuletkin tahtoivat vallan väkisin sammua lumesta ja märkyydestä ja kaikki olimme peittyä lumeen. Ehtoolla pimeän tultua tapahtui eräs seikkailu.
Tähän aikaan alkoi käydä pimeäksi, ja lunta satoi oikein sakealta, ja kun Scrooge ja henki astuivat pitkin katuja, välkkyivät kyökeissä, vierashuoneissa ja kaikenlaisissa muissa suojissa räiskyvät valkeat kummallisesti.
Tuhansia ja vielä tuhansia tähtiä satoi alas taivaasta ja sammui lennossa, samalla kun kiinto- ja kiertotähdet tasaisella valolla kulkivat ikuista rataansa ja linnunradan epälukuisat tähdet sulivat yhteen ijankaikkisuuden arvoituksia peittäväksi hunnuksi. Tähän lopetti nuoruudenystäväni kertomuksensa. Hän oli melkein juhlallisessa mielentilassa.
Kumminkaan en voinut ruveta kuolemaan, ennenkuin voimat kaikki loppuisivat. Vetäysin vain eteenpäin minkä jaksoin, siksi kunnes täytyi uinistua kuin sutkalta ammuttu metsänotus. Yö alkoi tulla jo synkimmälleen. Lunta ja vettä satoi minkä taivaasta mahtui. Tunnossani soi sana: tämä on viimeinen yö. Jokainen kuusi kun alkoi näkyä, niin mietin, että jokohan tuon juureen täytyy jäädä.
Häntä silitettiin päälaelle ja potkaistiin sitten niinkuin koiranpentua tuota tuonnemmaksi. Saunassa ei ollut enää ketään. Herra oli ollut viimeinen vieras siellä. Jaana itkeä kallotteli vielä kadulla. Hänen askeleensa horjahtelivat, sillä hän oli nauttinut tänään tavallista enemmän väkeviä. Satoi lunta. Hän kulki erään puiston läpi ja heittäysi vihdoin kinokseen istumaan.
"Niin on, kuin sanoit", myönsi hän; "meidän täytyy jäädä tähän, kunnes lumentulo taukoaa; syödään nyt ja haetaan uusia pölkkyjä nuotioon." Päivä kului hitaasti; pojat toivoivat parempaa säätä, mutta lunta satoi yhä vain runsaasti, ja sitä tuloa kesti kaksi päivää ja kaksi yötä lisäksi.
Likaa oli, että joka askeleella vaipui puolipolveen; tällaisessa suhteessa neljänkymmenen virstan marssi oli jotenkin työläs tehtävä, täysi taakka seljässä. Koko päivän satoi vettä, vaatteemme tulivat ihan läpimärjiksi, ja monenpa saappaista ratkesi pohjat ja kura meni sinne vieraaksi, hieroen hirveästi marssivien soturien jalkoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät