United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauppiaan silmät kiilsivät. "Tämä voitto on ääretön, Kornman on aika mies" sanoi hän. "Jumalan kiitos! Minä olen terve! Tuskat ovat loppuneet. Kiitos ystäväni". Milloin oli kauppias viimeksi kiittänyt Jumalaa? Mutta Anterossa vakautui ajatus: "Ennen iltaa on kaikki minun, minun!" Haaksirikko. Varhain aamulla nähtiin laiva lähestyvän kaupungin satamaa.
Yksi sanoi, että hän asui South Foreland'in tulitornissa ja oli siellä kärventänyt poskipartansa; toinen, että hän oli kiinnitetty isoon poijuun ulkopuolella satamaa ja ettei hänen luonansa saattanut käydä kuin puolen luoteen aikana; kolmas, että hän oli suljettu Maidstone'n vankihuoneesen lapsen varkaudesta; neljäs, että hän oli nähty viime myrskyssä luudalla ratsastavan suoraan Calais'ta kohden.
Ja kuitenkin tunsi hän järkähtämättömän varmasti, että ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella, täytyi sen hetken tulla. Huomaamattaan, seuraten epätoivoisen, harhaan joutuneen tarvetta etsiä suojaista satamaa, lähestyi hän näihin aikoihin yhä ja yhä enemmän Esteriä.
Joka taholta lahtea ympäröivät korkeat kalliot. parempaa satamaa ei voinut löytää. Kapteeni laski lahteen ja löysi hyvän ankkuripohjan muutamien saarien takana, jotka suojelivat laivaa kulkujäiltä. Ankkuri laskettiin ja päätettiin, ettei sitä ennen nostettaisi, kun kevät-aurinko paistoi. Nyt kiiruhdettiin tekemään valmistuksia, että kaikki olisi varustettu talvipakkaisia varten.
Kesällä vuotta 1814 lähestyi laiva Etelä-Amerikan itärannikolla olevaa Buenos-Ayres nimisen melkoisen kauppakaupungin satamaa, ja mukanaan oli suuri joukko matkailijoita.
Jos Hekla ja Griper vielä olisivat seisoneet ulkopuolella satamaa, olisi niille tosiaan ollut viimeinen hätä tarjona; mutta sataman suojassa eivät tunteneet puuskasta mitään. Niitä aljettiin nyt täydellä toimella varustaa pitkälliseen talvi-oloon. Ensimäinen toimi oli rakentaa katos laivan-kannen yli odotettavan kylmän varaksi.
Isä koko ihmisyyden! jolla owat kansain ohjat kaikki yhdessä kädessä, perä-mela Suomen maangin onnen merta meloissamme kohden satamaa suloista, sinä woitit wasta-tuulen, joka oli wanhat Wallat haksi-rikkoon hukuttanut, wältit mustat waaran myrskyt, koska wahwat Walda-kunnat kukin selkäns' kumarsiwat turmelian tika-puiksi Wenäjätä wainotessa.
Hän tunsi olevansa vieras tässä onnellisessa kodissa, jossa Herran pelko ympäröi kaikkea niinkuin muuri, ja kaikki, narsissin matalasta varresta aina ihmisen ylevään otsaan, kukoistivat siunauksen suojassa. Paul istui avonaisen ikkunan ääressä ja katseli ulos keväiseen yöhön. Hänen harhailevat ajatuksensa etsivät satamaa, eivätkä löytäneet.
Kahdessa jahtilaivassa heidän takanaan huutaa hoilotettiin ja tyttö aitan ovella nauroi ääneen. Tällä kertaa huomasi hänet Rejer. Tätä pilkkaa vastaan ei ollut mitään sanomista; mutta vähän neuvottomina odottivat he siellä ulkopuolella satamaa. Nyt ei ollut muuta neuvoa kuin kaikin voimin soutaa venettä aivan samaan paikkaan. Kalanperkaaja tuli uteliaasti aivan ovelle nähdäkseen miten kävisi.
Jotta ei jouduttaisi maalle tuntemattomaan paikkaan ja tietämättä, oliko lähellä mitään satamaa, amiraali panetti ylös isonpurjeen, koska se oli ainoa keino päästä jotenkuten eteenpäin, vaikka purjeen levittäminen toikin mukanaan suuren vaaran. Herra varjeli meitä päivänkoittoon saakka, vaikkakaan ei ilman ankaraa työtä ja suurta pelkoa.