United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joku nainen häämötti eteisen kellahtavaa valoa vasten. Hänkin tuli ulos auttamaan miestä matkalaukkujemme kantamisessa. "Minä toivon, sir Henry, että sallitte minun nyt ajaa kotiin", sanoi tohtori Mortimer. "Vaimoni odottaa minua." "Luultavasti kumminkin viivytte päivälliselle asti?" "En, sitä en voi. Arvattavasti on minulla työtäkin siellä kotona.
Lopettaakseen keskustelua kysyi Erik tietä rantakäytävälle. Minä olen menossa sinne, vastasi Tsherebatshov; jos sallitte, saatan minä teitä. Ja kaikki astuivat vitkalleen rinnettä alas käytävälle paitsi pikku Erik, joka juoksi parin sylen päässä herrain edellä, koko ajan Marfan vartioimana ja puhelullaan huvittamana. Te olette etevä taiteilija, on minun vaimoni sanonut, alkoi Erik.
Stein, lähetä hänelle sana että kuolleena pidetty poika onkin jo onnellisesti kotiin tullut. Teidän tahtonne, herra kreivi, vastasi Stein niin hiljaa, että herransa yksin sen voi kuulla, jos sallitte, menen itse ilmoittamaan kreivi Albinille; vaan minä en sano Feliks'in olevan kotona terveenä, sanon vaan, että te pyysitte häntä turhia etsimisiä jättämään ja viipymättä teidän luoksenne tulemaan.
»Olen kyllä, jos sallitte minun puhua, kuninkaallinen majesteetti», vastasi Le Balafré. »Olen juuri tänä iltana tavannut Charlot rengin, jonka sukulaiseni lähetti kotiin Lüttich'istä tai jostain Lüttich'in piispan linnasta, mihin hän on saattanut Croyen neidot täydessä turvassa.»
Minä olen teitä uskollisesti palvellut! KUNINGATAR. Mutta eikö ole teidän joukossanne ainoatakaan, joka tahtoo totella kuningatartansa? Käskekää tänne Bothwell, käskekää luokseni Huntley, onhan toki miehiä Holyrood'in linnassa! RUTHWEN. Heidän huoneensa ovat suljetut! Mutta enkö ole minä Herran voideltu? Ja te sallitte minun seisoa avuttomana yksinäni!
»Herttua on antanut meille käskyn», lausui D'Hymbercourt, »saattaa teitä, kuninkaallinen majesteetti, asuinpaikkaanne asti, ja toivomme on, että te sallitte meidän toki noudattaa herramme käskyä.» »Tässä vähäpätöisessä asiassa», vastasi kuningas, »on, toivoakseni, minun käskyni voittava hänen käskynsä, joskin puhun nyt teille, hänen uskollisille vasalleillensa.
Mielestäni ei olisi oikein kohteliasta eikä pyhälle kristinkirkollekaan tulevan kunnioituksen mukaista, jos jättäisimme hänet tänne keskelle metsää jalan lonkuttamaan.» »Jos sallitte minun puhua, kuninkaallinen majesteetti», virkkoi Qventin, kun hän näki kaikkien seisovan ääneti, »niin näin, että herra kardinaali sai hevosen, jolla hän ratsasti metsästä.»
"Paras asia, jonka voitte tehdä, Sir, jos sallitte minun neuvoa teitä", lausui tätini, ääneti häntä tarkasteltuaan, "on se, että ijäksi luovutte tämmöisestä toimesta". "Madam", vastasi Mr. Micawber, "minun on aikomus piirtää semmoinen lupaus tulevaisuuden neitseelliselle lehdelle. Mrs. Micawber todistakoon sen. Minä toivon", sanoi Mr.
"Kyllä, jos sallitte minun puhua teidän kanssanne muutamista teidän pitäjäläisistänne." "Minun pitäjäläisistäni! Minä pyydän anteeksi, mutta te olette minulle vallan vento vieras ja, luullakseni, seurakuunallekin." "Seurakunnalle ei, minä olen aivan perehtynyt siihen; ja minä uskon, suoraan sanoen, ettei milloinkaan kiihkeämpi rauhansortaja ole yrittänyt tunkea sen yksityisiin asioihin."