Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Sehän on vallan sopiva siinä tapauksessa, kun korkorahoja ei tarvitse käytettäväkseen ottaa. Minäkin laitan pankkitalletukseni samanlaiseksi, jahka tässä kaupunkiin menen." "Mutta kuulkaahan, setä. Olin huomaavinani, että te ikäänkuin salaisuutena tunnutte pitävän henkivakuutustanne.
Hän ei aavistanut että minä lavertelisin lainasta; hän toivoi että se aina pysyisi salaisuutena. Mutta ystäväin kesken ei tarvita salaisuuksia. Mitä sanotte, Will? Vastaanotetaanko Mr Bowles täällä ystävänä vai ei?" "Sydämellisesti tervetullut," sanoi vanha Mrs Somers, katsoen ylös sukankutimestaan. "Sir," sanoi Will, äkkiä rohkaisten mieltänsä, "te ette suinkaan ole milloinkaan rakastanut.
Parooni, jonka järki ulottui seuraamaan Johanneksen kuvituksia ja arveluksien juoksua pitemmälle kuin majurin, näki tässä töllin lapsessa pian eriskummallisen Luojan rakastetun ja kun Johannes tiesi pitää syvänä salaisuutena varsinaisen syyn, jonka tähden hän oli tullut Harmaalaan, sai hän paroonin unhottamaan entiset ajatuksensa hänestä.
Eikö katso hän sen vaativan suurempaa karttavaisuutta, koska kaikki vielä joku aika tuonnemmas pitää oleman syvänä salaisuutena? TYKO. Teitä kummastuttaa, että hän näin tärkeästä asiasta on antanut tiedon vieraalle, mutta vieraus käy tuttavuudeksi, ystävyydeksi.
Oikean "neron tulee olla salaisuutena omalle itselleenkin;" tämän vanhan totuuden todisteita näemme kaikilla aloilla, joka päivä. XV. Miten totta onkaan, että jokainen työ, minkä ihminen tahi kansa suorittaa *tietäen* suurta tekevänsä, ei olekaan suuri, vaan pieni.
Jos sinä täytät minun tahtoni kaikessa mitä sinulta vaadin, niin on se, mitä tänä yönä on tapahtunut, sen minä lupaan sinulle, ja minä en ole vielä milloinkaan sanaani syönyt, pysyvä salaisuutena sinun ja minun kesken ja erään kolmannen, jonka vaiti-olon minä saatan taata."
Olkoon tämä kamala hetki salaisuutena, jota kielemme ei milloinkaan ole ilmaiseva. Lausukaa nuo jalomieliset sanat: mene Gudula, minä en sinua estä!" "En, en", huusi nuori ruhtinas suruisesti, "en, Gudula, en voi, sillä minä rakastan sinua oikein todenteolla ja tahdon antaa sinulle siitä todistuksen! Veljesi kuullen vakuutan minä sinulle uudelleen: minä rakastan sinua!
Ja me tahdomme sen pitää vain itseämme varten, äiti, aivan niinkuin sadun pyhästä Genovevasta tai sadun pikku merenneidosta!... Vai mitä, äiti?" "Niin, kultunen, vain itseämme varten..." Ester silitti hänen tukkaansa ja hymyili kyynelten lomasta; nuo molemmat sadut olivat "salaisuutena" heidän kesken, ei kukaan muu saanut niitä kuulla eikä tietää, että ne olivat olemassa.
Sillä useimmille oli ja pysyi salaisuutena, mitä huvia näille kahdelle henkilölle saattoi olla toistensa seurasta taikka mitä yhteisiä harrastuksia heillä ylipäänkään voi olla.
Ja muistaa koko ikäni sitä onnea, minkä minä olen sinulta saanut, ja säilyttää sitä pyhänä salaisuutena vielä kuollessakin, ja siunata sinua...» Mutta sitte hän kohosi kuin säihkyvä raketti kyynärpäänsä varaan: »Kuuleppas, Olavi! Sano minulle yksi asia. Tiedätkö sinä, onko kukaan koskaan kuollut onnesta?» »En, en minä ole koskaan semmoista kuullut. Miksi sinä...?» »Vaan jos on oikein onnellinen?»
Päivän Sana
Muut Etsivät