Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Sanon vain: pieni, vähäpätöinen on ihmisten apu silloin, kun Herra kätensä ojentaa..." Kun saarnamies kuuli Antin näin puhuvan, nousi hänen mieleensä taas uusia kysymyksiä. Herra näkee ja kuulee muuallekin kuin kuumaan seurapirttiin, mietti hän. Nuoren miehen katse oli kirkas, ja silmästä loisti riemu. "Ketä kiität pelastuksestasi?" kysyi saarnamies. "Jumalaani kiitän.
Mutta jos luonto on antanut saarnaajalle käheän äänen ja naurettavannäköiset kasvot, jotka parturi on huonosti ajanut, ja jos sattumalta hänen kasvoihinsa on vielä jäänyt saippuaakin, niin, julistipa saarnamies kuinka suurta totuutta tahansa, lyön vetoa, että tuomarimme vakavuus on mennyttä.
Minulla on todellakin ollut niin paljon työtä tänään..." "Sinulla on kyllä aikaa kaikkeen muuhun, paitsi tähän..." "No niin, ehkäpä joskus toiste ... ensi torstaina ... olen vakuutettu siitä, että se on hyvin huvittavaa, onhan Wallner harvinaisen etevä saarnamies." Kreivitär hymyili kylmästi ja ylenkatseellisesti.
Ne olivat täynnä ryppyjä, otsa ja posket, mutta rypyt olivat matalia ja tyyniä, pohjaan saakka kirkkaita, ei sisäisten taistelujen ja kärsimysten piirtämiä, vaan niinkuin alituisten aaltojen, pitkäin ja loivain, uurtamia rannan puhtaaseen, heleään hiekkaan. Me olimme niin erilaiset luonteeltamme, isäsi ja minä, hän oli voimakas luonne, kiivas, herättävä saarnamies Luther tavallaan, niin
Eulaliina jatkoi: »Vaikka siinä ei silloin mitään pahaa olekaan, sillä kuka sitä nyt herännyt saarnamies semmoista mutta... Sittekin pahat kielet saavat siitä maitoa kirnuunsa.» Yhä selvemmin hän puhui ja vihjaili, selitti ja koki punastuakin, sekä hämmästellä. Ja Sakarikin lopulta huomasi asian. Liika viisaan alttiudella oli hän oitis valmis kauppaan.
Tätä oppia esittäessään saarnamies ei sanallakaan koskettanut siihen, missä mielessä, missä sisällisessä mielentilassa ehtoollinen on nautittava, vaan vaikuttaa se, ehtoollinen, ehdottomasti, mistään riippumatta.
Saarnamies joukkoineen jäi taloon yöksi. Suuri ja ihmeellinen oli tämä ilta ollut. Paljon nuoria oli herännyt, ja vähäuskoiset ja langenneet olivat uudistaneet uskonsa. Kero-Pieti saattoi olla kaikin puolin tyytyväinen. Hänen tulinen, nuhteleva ja sydämeenkäypä saarnansa ei ollut sattunut kuuroille korville.
Hänelle teki pahaa saarnamiehen musta, kiiluva silmä, joka paloi kuin hiili. Kun hän silmäsi toisaalle, seisoi Paloniemen Juhani melkein hänen vieressään Hän tarttui tarjottimeensa ja riensi keittiöön lisää kahvia hankkimaan. Kahvia juotaessa osui Iisakki taas saliin. "Veljeni Iisakki", sanoi saarnamies, isännän puoleen kääntyen. "Kuinka on uskosi laita? Kuinka olet jaksanut kilvoitella?"
Yksityisesti hän oli niille lohdutusta kyllä jonkun sanan puhunut. Maine hänen viisaudestansa oli vallesmannin asian johdosta levinnyt uskovaistenkin keskuuteen entistä suurempana. Jotkut jo hänelle huomauttivat, että hän taitaa olla ainakin yhtä hyvä saarnamies kuin itse Pöndinenkin. Mutta nöyränä, Pöndiselle uskollisena, torjui Sakari sen kunnian. Hengenmiehen varmuudella todisti hän: »Ei.
Mutta kun sana oli noussut suuhun, nielaisi Iisakki sen takaisin ja virkkoi melkein kuin pakosta: "Enpä minä tällä kertaa haluaisi meidän suhteestamme haastella." "Tee kuin tahdot", arveli saarnamies. "Mutta raskasta on sinunkin kantaa pahaa sydäntä veljeäsi vastaan..." "Niin onkin. Enkä mitään niin toivoisi kuin sitä, että naapurisuhteemme tulisivat entiselleen", sanoi Iisakki.
Päivän Sana
Muut Etsivät