Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Koko iltapäivän oli siellä sateesta huolimatta laiha, nuori tyttö, joka oli aina silmiin asti peitetty vanhalla, repaleisella saalilla, luultavasti kylmän tähden. Hän odotteli varmaankin jotakin onnellista tilaisuutta, almua joltakin säälivältä ohitse kulkijalta; hän kulki lankun sivua kuin väijyvä petoeläin ja ehtimiseen olivat hänen laihat kasvonsa kääntyneet Marskenttää kohden.
Maltteliaan väsyneen näköisenä, kuitenkin ystävällisesti, kiitollisesti hymyillen ojensi hän kätensä kukkiota vastaan ottamaan. Tuosta pikaisesta ja odottamattomasta salaman säteestä peljästyneenä, pudotti tuo nuori tyttö kukkion.
Hän kuunteli humina ei lakannut; mutta sen ääni oli niin epäselvä ja kaikkea omituisuutta vailla, että se yhtähyvin saattoi olla tuulen huminaa jonkun kaukaisen lehdon latvoissa, tai kenties sateesta paisuneen puron solinaa, joka tavallista kovemmalla äänellä laski vetensä hidaskulkuiseen Maas-jokeen.
Mies oli hyvin kumarainen ja vanhan näköinen. Heidän täytyi lähteä pois, kuin eivät he saaneet työtä Pognembinissä. Satoi. Vaimo nyyhkytti sydäntä särkevästi, surressaan kadotettua kotiaan ja kotiseutuaan. Mies oli vaiti. Oli aivan tyhjää tiellä, ei näkynyt vaunuja, ei ihmisiä, ainoastaan ristiinnaulitun kuva ojensi sateesta kastuneita käsiään ilmaan.
He kulkivat Kustaa Adolfin torin poikki ja lähestyivät Norrbron siltaa. Sinä olet aivan läpimärkä sateesta, pikku tyttöseni sanoi hänen seuralaisensa lämpimästi. Minun ei kuitenkaan ole vilu, virkkoi tyttö; minun rinnassani polttaa kuin tuli ... mutta minne sinä aiot mennä?... Emmekö kuljekaan sillan yli?
Vaikka seinät ja katto olivat sateesta kosteat, oli vaara kuitenkin sangen suuri sillä tuuli kovasti. Oli noin kello 2:n aika yöllä ja taivas oli paksujen, usvaisten pilvien peitossa, joka viivytti muuten niin aikaista aamun koittoa. Mutta mestari Aatamin pää ei joutunut helposti pyörälle.
Se lieneekin waan pelkkä turha luulo, joka häntä waiwaa; tuntuupa siltäkin kuin nuo ryypyt eiwät olisi olleet niinkään pahoja ja waarallisia, sillä hywäähän nuo tuntuiwat tekewän sydänalassa eikä tunnu yhtään kylmältäkään waikka on sateesta kastunut aiwan likomärjäksi. Tämmöisiä mietti Heikki taipaleella ollessansa.
Heikki putosi veteen, melaskoi ja tepasteli ja koki pysytellä veden päällä, mutta turhaan! Hän vaipui ... vaipui ... vaipui... »Nouse ylös, lapseni, ja tule kiiruusti tupaan! Katso kuinka märkänä jo olet sateesta!» Näin kuului tuttu ja rakas ääni Heikin korvissa.
Siellä oli sahuri iloisin katsein. "Tänään on satanut leipää, herra Markus", sanoi hän ohikulkevalle isännälleen ja kartanon portilla tuli Pietari Griebel häntä vastaan. "Männikköön nälkä ja kallis aika perunoista tulee parahin sato. Niin, tällaisesta saunasta minä pidän", sanoi vuokraaja erittäin tyytyväisenä, osoittaen kädellään sateesta kimaltelevia, märkiä peltoja.
Vaan saatuansa vihdoin tarpeeksi voimaa alhaaltapäin, rupesivat ne leviämään, kasvoivat toistensa ja muitten puitten niskoille, taistellen jokaisesta auringon säteestä ja kiiltäen raittiudesta ja tuoruudesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät