Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuitenki on kaikista wäkewistä juomista palowiina sekä erityisille ihmisille, että koko ihmissuwulle turmelewaisin. Se on juoma, josta ihmiselle tosiaanki ei ole hyötyä, jos ei muutamissa erinomaisissa tiloissa, niinkuin ylellisissä rasituksissa, kowassa wilussa tahi kuumuudessa, sateessa, uswassa ja sumussa, koska sitä lääketten werosta wähä kerrallansa ja jolloin kulloin nautitaan.
Ja jos joskus menenkin, niin voin yht'äkkiä jättää kaikki ja palata tuulessa, sateessa ja liassa kesken kiireen asuntooni. Tullessani seisoo ovenvartia tavallisesti huoneensa edustalla ja katselee aikansa kuluksi liikettä kadulla. Jo kaukaa koetan hänen kasvoistaan lukea, onko hänellä minulle mitään. Jos olisi, hän peräytyisi kammioonsa minut nähtyään.
Olipa hän sairas tai terve, täytyy hänen aina vain samota eteenpäin, kuolemankielissäkin hänen on pakko lakkaamatta raastaa itseään sateessa pitkät matkat, ja kun hän jossain kylmällä kivikasalla vetää viimeisen hengenvetonsa, ei hänen kuolinvuoteensa ääressä ole ketään muita ystäviä kuin minä ja Jumala.» Tämän vetoamisen huomasin saattavan tytön epätietoiseksi.
Kanuunat, joita oli yhtä monta kuin Algernon Sidneyssä, olivat vanhoja, ruostuneita ja näyttivät siltä, kuin olisivat maanneet monta vuotta sateessa ja tuulissa jonkin kruununvarastohuoneen edessä, mutta ne oli ilmeisesti kuitenkin valittu tuntijan silmällä. Nyt astui Vanloon luokse laivaväestöön kuuluva mies, jota hän ei ollut ennen huomannut.
Paras kaikista oli se, että kaikin vaatimuksineen kaikki sisaret osoittivat suurta hellyyttä ja kunnioitusta sekä Sofialle että Traddles'ille. Minä olen varma, että, kun jätin hyvästi, ja Traddles tuli ulos seuraamaan minua kahvilaan, minusta tuntui, kuin en koskaan olisi nähnyt minkään semmoisen itsepintaisen pörröpään taikka minkä pään tahansa pyörivän semmoisessa suudelmien sateessa.
Siinä oli melkoinen työ, joka kysyi pitkiä tuumailuja ja laajoja keskusteluja. Tunnin kuluttua ilmestyivät sitten vankkurit portille ja kuorma oli purettava sateessa. Illan tullen oli talo kauheassa epäjärjestyksessä, täynnä sinne tänne sullottuja tavaroita. Ja kovin uupuneena nukkui Jeanne heti, kun oli päässyt vuoteeseen.
Vigleif oli viimeinen, joka kotia lähti, ja hän oli juovuksissa. Hän oli noin tunnin aikaa etsinyt hevostansa, mutta se oli poissa. Joku miehistä oli ottanut hevosen ja lähtenyt sen kanssa kotiin, tehdäksensä kiusaa Vigleif'ille. Vigleif kiroili ja torui horjuessaan tietä myöten sateessa ja loassa.
»Hän istuu valaistussa vaunussa, samettituolissa, laskee leikkiä, juopi, mutta minä seison ja itken tässä liassa, pimeässä, sateessa ja tuulessa», ajatteli Katjusha itseksensä, istui maahan ja alkoi niin kovasti itkeä, että tyttö säikähti ja tarttui käsin hänen märkiin vaatteisiinsa. Täti, täti, mennään kotiin!