Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kopea ruotsalainen kreivi esitti mitä notkeimmalla alamaisuudella tukalan asiansa, jonka tarkoituksena oli saada estetyksi väkivaltaisin kaikista sen ajan julmista kiskomisista, nimittäin kaikkien liikkeessä olevien rahalajien poisto pakkolunastuksella valtion obligatioihin ja uuteen ala-arvoiseen rahaan; jonka jälkeen kaikki vanha raha oli oleva kielletty ja takavarikkoon otettava.
Semmoisen miehen kanssa en enää tahdo olla minkäänlaisessa tuttavuudessa, tiedä se! Vielä yksi kirje postitunnin perästä? No, tuohan nyt sitten! Te olette auttamattomia! KAUPUNGINPALVELIJA Pa-pa paljon ki-ki kiitoksia KULEKSIVA KAUPPIAS. Yrsekta, sanoo ruotsalainen. Päivää, herra postimestari, päivää! Onkohan kirjeitä kauppa-asioitsijalle Risto Reetanpoika Reppuselle? POSTINHOITAJA. Reppuselle?
Juteinin tarkka korva on vielä huomannut, että suomalainen ääntää p:n, kun m sitä edeltää, melkein yhtä pehmeästi kuin ruotsalainen b:nsä; esim. wampa-sanan ruotsalainen kirjottaisi wamba, kun hän kuulisi suomalaisen ääntävän sen huolimatta siitä, voiko suomalainen ensinkään ääntää b-äännettä yksinään.
Olen ruotsalainen aatelismies, olen kreivi, virkkoi hän ylpeänä; jo neljän vuoden vanhana minut merkittiin aliluutnantiksi Skoonen rakuunoihin, ja siinä rykmentissä minä palvelin kahdenteenkymmenenteen ikävuoteeni saakka ... olen kasvanut aseitten keskellä, minä osaan niitä käytellä, olen ollut varamiehenä kahdessa kaksintaistelussa... Tämä kellari on täynnä aseita ... minun tulee kiireesti varustautua... Minä taistelen, satavuotisten perinnäistapojen arvoisesti ... kaksikymmentä minä kaadan ennenkuin minut voitetaan ... haa!
Petturien houkuttelemana kulki ruotsalainen sotajoukko eteenpäin, niinkuin joka askelella auringon paisteesta sulava lumivyöry. Kaarle Kustaa oli kulkenut Kaarle XII:n tulevaa tietä Jaroslaviin saakka.
Rautaisen tahtonsa avulla onnistui hänen taas lujentaa sotakurin höltyneet siteet; vihollisella ei ollut tilaisuutta eikä haluakaan kostoon, ja kun viimeinkin tuo toivottu päivä koitti, huomattiin, että ruotsalainen sotajoukko oli menettänyt vain puolensataa miestä, joista osa oli eksynyt, osa kuollut tai haavoitettu.
Karvas ahdistus nousi Hannan kurkkuun; muiden huomaamatta pyyhki hän pari täyteläistä kyyneltä silmistään. »Hanna rukka, mitä kirjoja sinä kannat kouluun? Nähkääs, tytöt, hänellä on Tuomas a Kempis, Kristuksen seuraamisesta ja mikä se on tämä toinen ruotsalainen »Det kristliga äret». Hanna rakas, kulta, naistako sinä aiot lukea ranskaa ja maantiedettä?»
Ja Sakris, syntyisin ruotsalainen, virkkaa sotkuisella suomenkielellään, mutta arvokkaasti: Jaa ... niin ... jaa ... ei liene tuhannesvuosivaltakunta vielä mahtanut olla tullut. Ei vielä... Mutta... Pikku juhlien jälkeen arki. Raskas talvi. Vuoroin valkeat, vuoroin mustina ammottavat pellot, joiden tunkioilla varikset lentelevät ja raakkuvat suunnattomina laumoina. Vuoroin usvia ja sateita...
Hänen seuraajansa oli Ruotsalainen Pietari Holländare, joka puolentoista vuoden perästä lähti takaisin Ruotsiin. Siirtokunnan ainoa pappi, Reerus Thorkillus, kotoisin Itä-göthin maakunnasta, toimitti jumalan-palvelukset Kristiinan linnoituksessa, kunnes hänkin kuoli v. 1643. Tähän aikaan siis oli siirtokunnan sekä maallinen että hengellinen holhous raukeamassa.
Ruotsalainen maalari Kronstadt, suuri kyky, joka oli matkaansa varten saanut suuren ulkomaisen apurahan, painoi aherruksellaan toverit melkein mäsäksi; muuten hän oli ylhäisen umpimielinen, vakava kuin hauta, ja ääni oli basso-barytoni, mittaa kuin jättiläisellä, pieni pää, Kaarle kahdennentoista muoto, Kustaa Aadolfin parta.
Päivän Sana
Muut Etsivät