United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sabina vietti yönsä kyyneleillä ja rukouksilla, ja turhilla kokeilla miestänsä ilahuttaa ja lohduttaa; iso-isä taas kamppaili rukouksissaan sen kovan kamppauksen, joka kiusaten veti hänen mielensä milloin isänrakkauteen, milloin Jumalanpelkoon.
Ja jos rukouksilla voipi ostaa äidillistä huolenpitoa», jatkoi hänen ylhäisyytensä kääntyen Louisen puoleen, «niin kääntyisin teidän puoleenne! Hoitakaa hyvästi poikaani! Hänellä ei ole enää äitiä!» Liikutetuin mielin veti Louise pojan luoksensa, syleili ja suuteli häntä hellästi.
Helena sattui myös olemaan sisällä pappismiehen näin puhuessa ja tämän mentyä hän rukouksilla ja puolittain uhkauksilla sai äitinsä sitoutumaan siihen, ettei hän ilmaisisi papille mitään lapsen ryöstöstä.
Ei teille kukaan pahaa suo, mutta kun tiedätte niin paljon, tiedättekö mitään pelastuksen keinoa meille? Tiedän, vastasi Tasma. Voiton antaa Jumala, mutta nyt hän sitä ei anna. Kootkaa siis kaupungin naiset ja tytöt, koettakoot he rukouksilla ja lahjoilla taivuttaa vihollisen sydäntä. Vielä on kodeissa kalleuksia kaikenmoisia.
Mut keinoa En keksiä voi toista parempaa, Kuin että yhä rukouksilla Ja antimilla mitä runsaimmilla Me koetamme häntä lepyttää Ja suositella siksi että luopuu Hän vihastansa turmiollisesta. Kun taivaalliset joskus julmistuvat On nöyryys paras keino ihmisillä! Jos on hän kuollut, jota odotan, Niin viimeisen ma toivon kadotan. Ell'ei hän pian saavu kotia, Niin ompi täällä kaikki hukassa!
Siinä kylässä minä myin monta kirjaa ja jätin muita hyvälle papille, joka kestitsi minua aivan vieraanvaraisesti ja lähetti minut matkalleni, vedet silmissä lausuen jäähyväisiänsä siunauksilla, varoituksilla ja rukouksilla. Parisissa, Heinäkuulla 1521. Minä olen tullut Franskan rajan yli ja oleskellut muutamia päiviä tässä suuressa, iloisessa, oppineessa kaupungissa.
Hän oli jollakin lailla erehtynyt toimituksessansa ja käskettiin kohta alentavilla sanoilla omaan kammioonsa muutamilla rukouksilla päättämään jotakin katumusharjoitusta. Minä en hennonut olla häntä seuraamatta. Kun tapasin hänet, istui hän väristen yksinkertaisella vuoteellansa, rukouskirja edessä. Minä menin sisään, istahdin hänen viereensä ja rupesin hieromaan hänen kylmiä käsi-raukkojansa.
Sitten hän nousi, sanoi hyvää yötä ja hyvästi heille. Se hämmästytti ja koski heitä kipeästi: nytkö hän taas heidät hylkäisi, veisi rauhan pois, jonka tullessansa oli tuonut? He tunkeusivat hänen ympärilleen rukouksilla ja hyvillä sanoilla, puhuivat myöskin myrskystä ja kamalasta ilmasta "tuskin sinä löydät tien, Hans Nilsen, tässä pimeydessä."
Hän virkkoi myöskin, että kouluopettaja näytti "varmalta" sekä arveli, ettei "rheumatti" suinkaan viimeaikoina tainnut häntä vaivata. Hänellä itsellään oli viimeisen jumalanpalveluksen jälkeen ollut vilutautia. Mutta hän oli oppinut vastustamaan sellaisia kipuja rukouksilla sekä nöyryydellä.
Hän sai vähitellen niin paljon voimia, että hän kolmen kuukauden kuluttua taisi jättää sairas-vuoteen, jossa hän kuitenkin oli tehnyt peruuttamattoman päätöksen ijäksi päiväksi paeta tyranniansa, ja siitä lähin pyhittää kauniin elämänsä rukouksilla ja jumalisuuden harjoituksilla.